Jo viisi kuukautta takana

Tammikuu meillä meni hyvin ja saatiin tosi kivoja kouluiluja aikaan. Villikko toimi hyvin niin satulalla
kuin ilmankin. Kaikkien kertojen päätavoite oli saada hevonen rentoutumaan ja lähtemään pyöreäksi
sekä eteen alas. Soruutta, pysähdyksiä ja peruutuksia ollaan myös harjoiteltu ja mukava huomata, että
pysähdykset ja peruutukset onnistuu jo hyvin.  

  Tammikuun alussa mentiin myös muutamaan otteeseen puomeja ja se mitä päästiin kokeilemaan oli
Villikko tosi hyvän tuntuinen. Käytiin kerran myös tunnilla jolla mentiin puomeja ja ihan pieniä kavaletteja
(puomeja, jotka oli vähän ilmassa maasta) ja Villikko meni paremmin mitä osasin odottaa. Kunhan itse
aloin ratsastamaan tilanteessa enkä ratsastamaan vaan “jotenkin” samalla miettien mitä seuraavaksi
pitäisi tehdä ja milloin pitäisi tehdä.  

      Ei olla tietenkään maastoilua unohdettu. Vakkari maasto kavereina meillä toimii Venla ja Rontti.
Villikko ja Rontti on osoittautunut hyväksi maasto pariksi ja samalla kokoonpanolla jatketaan
tulevaisuudessakin.

4.2.2018 Maastossa Venlan ja Rontin kanssa.

 Videota, kun käytiin tämän kuun alussa maastoilemassa. Villikon kanssa viilletettiin tuossa pätkässä kauempana, sillä antoin hepan päästellä virtojaan. Videossa ei näy maaston alkua eikä loppua vaan lähinnä "keskivaihetta".

Villikko maaston jälkeen tallissa juuri pellavaveden saaneena.. :D

Vasemmanpuoleinen kuva on 16.2.2018 jolloin mentiin kentällä askenlajit
läpi ja lopuksii lyhyt maastolenkki. Toinen kuva eiliseltä.

 Eilen kokeilin ensimmäistä kertaa Villikolla kuolaimettomia suitsia ja samalla mentiin ilman satulaa. Oli tarkoitus ottaa vähän rennompaa menoa tähän väliin ja ensi kerralla jatkeaan varmaan maastoilemalla. Ennen varsinaista liikutusta mentiin käymään ottamassa kuvia Villikosta ja Rontista. Mun kamera on mennyt rikki, joten on aika taitolaji käyttää eli tämä selittää kuvien huonon laadun. Kuvista kuitenkin kiitos Venlalle. Kentällä tehtiin Villikon kanssa maastakäsittelyä. Villikon ollessa irti harjoiteltiin ihan perinteistä seuraamista, kääntymisiä, peruutuksia ja myös Villikon jäämistä odottamaan ja käskystä tulemaan luokse, joka onnistui mukavasti. Kuolaimettomilla Villikko meni pätkittäin mukavasti ja rentona. Harjoiteltiin siirtymisiä, jotka onnistui hyvin. Laukassa Villikko meni vasempaan suuntaan tosi mukavasti ja siihen oli loppu ravien ja käyntien kautta hyvä lopettaa.

 Tänään tulee viisi kuukautta siitä, kun aloitin Villikolla. Ei todellakaan tunnu, että oltaisiin menty niin kauan. Tuntui, että oltaisiin Kaapon kanssa menty pitkään vaikka alle kolme kuukautta ehtiin sillä mennä, mutta olen tullut tulokseen, että aika tuntuu pitkältä, koska kävin Kaapolla sen verran monta kertaa viikossa ja tehtiin paljon kaikkea.

Kevättä päin kuitenkin jo mennään ja on mukava huomata, että vaikka ulkona olisi paljon pakkasta
(pitkään ollut jo -15 siihen -25) aurinko kuitenkin alkaa jo lämmittämään ja paistaa melkein joka päivä.
Säätiedotusta on mukava katsoa, kun näyttää aurinkoa moneksi päiväksi peräkkäin.