Akseli Winner

Kuvan on ottanut Antti Juka.

Iippa sai alkunsa ihmisten tahdosta teettää tuottelias ravihevonen. Iippa kantaa myös nimeä Iiro ja virallista nimeä Akseli Winner. 

Iiro oli vasta kymmenenvuotias lämminverinen ravihevonen, jota oli ravuutettu kilpaa elämästään viitisen vuotta, kunnes hommalle tuli stoppi. Muutaman kuukauden kuluttua Iiro olikin jo uusissa maisemissa minun, äitini ja veljeni vaimo, Helenan luona.

Yhteinen matka alkoi elokuisena iltana 2020.

Eletiin päivä kerrallaan. Pyritiin tekemään asioita, jotka olivat Iirolle mieluista aktivointia. Takasten ventojen vuohisten nivelrikko rajoitti meidän puuhailuja ja arkea. Nivelrikon löydyttyä, ei enää tehnyt mieli kavuta Iiron selkään, vaikka sitä ei eläinlääkäri kieltyänytkään. Halusin kuitenkin säästellä rakasta ystävää. Loppujen lopuksi nivelrikko otti hoitoyrityksistä huolimatta vallan. 

Iiro nukahti ikiuneen heinäkuussa 2022.

Jo ennen Iiroa, sen hetkinen hevosystäväni kylvi minuun siemenen, joka piti sisällään uudenlaisen käsityksen hevosista ja niiden kanssa toimimisesta. Iiro loi ajatuksille konkretiaa. Iiron niin henkisten kuin fyysistenkin ongelmien vuoksi välillä joutui hakkaamaan päätä seinään, kun ei tiennyt, miten toimia jähmettyvän ja jokseenkin "yhteistyökyvyttömän" hevosen kanssa. Se oli alusta asti selvää, että edettäisiin Iiroa kuunnellen ja niinhän me edettiin. 

Ei koskaan oltu oikein mitään, minkä voisi lokeroida. Oltiin vain me. Tutustuttiin toisiimme. Ajan kuluessa opittiin, mistä Iiro tykkäsi ja mistä ei tai mihin Iiro kykeni ja mihin ei. Jälkeenpäin ajateltuna Iiron kiputilat värittiviät koko yhteisen aikamme. Välillä Iirolla oli parempia aikoja, jolloin esimerkiksi ratsastettiin ja välillä huonompia aikoja, jolloin esimerkiksi todettiin klinikalla kipeitä mahahaavoja.

Iiroa muistellessa mieleen tulee ensimmäiseksi meidän molemmin puolin toiminut kommunikaatio. Ei tarvinnut arpoa, mitä toisella oli sanottavana. Iiro toimi kuin ajatus, etenkin silloin kun kipu ei varjostanut yhdessä olemista.

Lainaus Instagramistani: 

"Kiitos kaikesta maailman paras ja rakkain Iippa. Mulla tulee sua ihan hirveä ikävä.

Iiro nukkui tänään ikiuneen. Oltiin valmistauduttu, että tämä kaikki tapahtuu vasta elokuun puolella, mutta Iiron tilanne huononi nopeasti. Eilen tähän aikaan en tiennyt, että seuraavana päivänä menetän Iiron fyysisen olomuodon. Iirohan nimittäin kulkee aina sydämessäni ja minussa mukana. Iiro on suurempi osa identiteettiäni kuin kukaan muu. Iiro teki minusta minut. Kiitos, kiitos ja vielä kerran kiitos. 💕

Iirosta kuullaan vielä usein ja pitkään. Kerrottava tästä maailman kultaisimmasta ruunasta ei vaan lopu. En pysty vielä käsittämään tätä tilannetta oikeasti. Tunnen Iiron läsnäolon edelleen ja uskon, että tunnen sen aina."