Iirolta on löytynyt nivelrikkoa

 Paljon on tapahtunut viime lokakuun jälkeen, milloin kirjoitin viimeisimmän postauksen. Ensinnäkin on tultu kahdeksan kuukautta eteenpäin ja kaksivuotispäivä Iiron kanssa lähestyy (28.8). Edellisessä postauksessa ei tiedetty Iiron terveydentilan todellisuutta. Mietin jo koeajan aikaan syksyllä 2020, että olisi mielenkiintoista kuvauttaa Iiron takajalat ihan vain senkin takia, että tietää niiden todellisen kunnon ja osaa elää sen mukaan. Kuvaaminen kuitenkin jäi, koska Iiron takajalkojen turvottelun syyski selvisi imppari, joka aiheutui Iiron vennoista vuohisista. Iiron "edellisessä elämässä" eli elämässä ravihevosena, sillä aukesi takavuohiset. Iiron tullessa meille vuohiset muistuttivat vähän hevosten "yönsilmää". Vuohiset oli jonkilaisen kovan aineen peitossa. Tuolloin syksyllä aiemmin auenneet vuohiset alkoi parantua ja siinä yhteydessä loi impparin.

Postauksen kuvat on ottanut Antti Juka.

Moni asia olisi ollut selkeämpää, jos oltaisiit tuolloin heti ensimmäisenä syksynä kuvattu Iiron takaset. Monelta murheelta, epäselvyydeltä ja riittämättömyyden tunteelta oltaisiin vältytty. Iiro olisi voinut saada nopeammin apua, mutta koska yleisolemukseltaan Iiro oli ystävällinen, oppiva ja kiltti, ei osattu ajatella, että jostakin oikeasti laittaisi hanttiin.

Tänä keväänä Iiro alkoi kuitenkin oireilemaan voimakkaammin. Tiesin, että nyt oikeasti jostakin kiikastaa ja on aika suunnata oikeasti tutkimaan, onko takasissa jotakin. Ihmeen hyvin Iiro oli ja teki tähän kevääseen asti. Me opeteltiin ratsujuttuja ja puuhattiin maastakäsin. Iiro ravasi ennen aika herkästikin, mutta nykyään ravi näyttää ja varmaan tuntuukin molempien piikityskertojen jälkeen edelleen epämiellyttävältä.

Iirolla todettiin tänä keväänä nivelrikko molemmissa takavuohisissa. Vuohiset on kahteen otteeseen piikitetty kortisonilla. Toisen kerran yhteydessä takasiin piikitettiin myös polyakrylliamidihydrogeeliä, jonka pitäisi alkaa vaikuttamaan heinä/elokuussa.

Ensimmäisen kortisonipiikityksen jälkeen ero oli huomattava. Iiro halusi uudestaan ja uudestaan käydä kunnon kävelyillä jopa ihan yksinään! Ensimmäisen piikityksen vaikutukset kesti sen n.1,5kk, mutta toisen piikityksen vaikutukset ei laisinkaan niin pitkään. Facebookissa on spekuloitu, että alkukesän sokerisempi ruoho voisi pahentaa tulehdusta nivelissä. Iiro olikin päivisin sisällä tai tarhassa tauoksi laitumesta ja vastasikin tähän mun mielestä ihan hyvin.

Tällä hetkellä Iirolla on mielessä lähinnä vihreä, joka näin kesällä on mun mielestä tosi ok. Mutta ei Iiro kyllä normaaliin tapaan tahdo liikkua ja touhuta fyysisesti. Ravikin on melko loikkimista (vastustelua?) varsinkin silloin, jos sitä pyytää Iirolta. Jos Iiro tarhassa tai laitumella juoksee, se valitsee yllättävän usein laukan, jota ennen karttoi. Tarhassa ja laitumella juostessa Iiro myös on aina jonkin verran kierroksilla, joten mahdollista epäpuhtautta tai haluttomuutta ei huomaa yhtä herkästi kuin jos Iiroa pyytää vaikkapa narussa ravaamaan. Nyt sitten odotellaan, että geeli alkaisi vaikuttamaan. Tälle geelille lupaillaan 6-24kk apua tilanteeseen, mutta kaikki on aina hevoskohtaista. Meitä auttanut eläinlääkärikin sanoi, että Iiro on kyllä niin herkkä hevonen, että nivelrikon ei tarvitse olla kovinkaan vakava, jotta Iiro siihen reagoi voimakkaastikin.

Sääskiä naamassa!

Iirolle on kuitenkin elokuussa tulossa uusi kaveri! Luokseni saapuu nimittäin shettis nimeltään Sirius eli vihdoin mustakin tulee ponimamma! Tai täti. Sirius saa kuitenkin tottua nimeen "Sipe", jotta ei menisi meidän Sirius-collien kanssa sekaisin. Vaikka Iiron takasiin piikitetty geeli ei jostakin syystä ottaisi vaikuttaakseen, halutaan nähdä, onko Sipestä mitään positiivisia vaikutuksia Iiroon. Iirolla kun ei tunnu vieläkään olevan mitään erityistä sielunystävää, vaikka erään tamman kanssa tuleekin ihan hyvin juttuun. 

Jos Iiron tilanne pysyy samana, pitää ehkä valmistautua viimeiseen yhteiseen päivään. Henkilökohtaisesti ajattelen, että vaikka Iiro on kiltti ja ystävällinen, sillä on silti kipuja, koska se ei pysty normaalin hevosen tapaan liikkumaan eikä ottamaan juoksupyrähdyksiä niin kuin ennen. Mutta voi olla, että geeli tarvitsee välillä tuekseen kortisonin tai sitten ei. Koko ajan tässä opitaan nivelrikosta, mutta yksi asia on ollut alusta asti selvä: Iiroa ei haluta kittuuttaa. Ajattelin joskus, että hevosen on sama antaa mennä, jos tulee tarve piikittämiselle. Mutta niin sitä vaan lähti siihen kierteeseen. Joskus se kierre tulee kuitenkin katkeamaan, mutta vielä on paha sanoa, että milloin.