Maastakäsittelyn tärkeys

Usein, kun puhutaan maastakäsittelystä ihan hajoitusmuotona eli että varta vasten mennään esimerkiksi kentälle maastakäsittelemään, tulee ilmi niitä ihmisiä, joiden mielestä se on turhaa. Niitä joiden mielestä maastakäsittelyä tapahtuu riittävästi, kun talutat hevosta paikasta A paikkaan B. Niitä jotka maastakäsittelevät päähänpistomaisesti muutaman kerran vuodessa.

Todellisuudessa minä olen erittäin vahvasti sitä mieltä, ettei se todellakaan riitä. Ei siis todellakaan.

On hullua, että ihmiset tuntevat hevosensa selästä käsin, koska ratsastavat niin paljon, mutta maastakäsin ei niinkään. Maastakäsittelyksi ei riitä muutaman kerran vuodessa vähän leivän kanssa pysähdysten ja peruutusten teko. Maastakäsittelyä täytyy tehdä säännöllisesti. Silloin opit huomaamaan kehitystä hevosen ja sinun välisessä suhteessa.

Postauksen kuvat on ottanut Sanna Niemelä-Greus.

Janoa tietoa ja halua oppia, mitä hevonen milläkin tarkoittaa. Hevosen täytyy myös oppia, mitä sinä tarkoitat. Jos alat ihan yhtäkkiä räpsyttämään ohjilla tai riimulla laineita, ei hevonen sitä välttämättä ymmärrä. Jos joku toinen hevonen on sen joskus ymmärtänyt, et voi olettaa, että käsissä oleva hevonen ymmärtää sen myös. Et voi käyttäytyä kuin räpsyttely olisi jokin yleinen taito hevosen ja ihmisen välillä. Kokemuksesi räpsyttelystä ei siirry hevoselle, jolle sitä ei ole ikinä tehty. Et saa suuttua hevoselle, koska ei ole sen vika, ettei sille ole opetettu ihmisen omaa tilaa. Tilanne, jossa räpsyttelet ohjia tai narua voi olla hevoselle aina erilainen. Se ei välttämättä kovin nopeasti osaa yhdistää sitä siihen, että se on sinun tilassasi ilman, että haluat. Ei hevonen räpsyttele toiselle hevoselle käsiä yhteen tai aja talikolla. Meidän täytyy joskus tulla hevosia vastaan ja yrittää edes vähän puhua hevosen kieltä. 

Minä itseoppineena puhun tällaisessa tilaneesta hevosta omalla kehollani. Yritän nostaa energiani ja huokua "mene pois!" energiaa. Astelen hevosta kohti niin kyyryssä kuin tarvii ja pyrin parhaani mukaan matkimaan hevosten varoittelua.

Minä olen sitä mieltä, että meidän täytyy ensin oppia puhumaan hevosta ja sitten vasta opettaa hevosta puhumaan meitä, jonka jälkeen voimme kulkea yhdessä kultaista keskitietä. Kultaiseen keskitiehen voi kuulua esimerkiksi ihmisen kielellä tietystä sanasta pysähtyminen ja hevosen kielellä se, että molemmat antaa hetkeksi toisilleen tilaa. Tai esimerkiksi se, että ihminen antaa hevosen rauhassa laskea stressitasoja, jotka ovat nousseet pintaan vaikkapa uuden asian yhteydessä. Hevosethan ovat aika rauhallisia eläimiä laumassa. Ei ne hirveästi tee. Kun hevosia seuraa ne saattaa pienen ajattamisen jälkeen jo alkaa lipomaan ja käsittelemään juuri tapahtunutta asiaa. Kuvittele, mitä kaikkea esimerkiksi ratsastaessa pyydät hevoselta ja kuinka vähän se saa käsitellä niitä.

Hevonen tarvii aikaa. Hevoset antavat meille paljon ja ne tekevät meidän eteen aivan älyttömästi. Ne hyväksyvät sen, että niiden selkään kavutaan ja ne laitetaan menemään jos minkälaisessa asennossa. Sen takia minun mielestäni on erittäin tärkeää, että hevosta palkataan positiivisella vahvisteella, JONKA EI TARVITSE OLLA RUOKAA.

Tähän väliin haluan kertoa, kuinka raivostun siitä, kun puhutaan hevosten karkittamisesta tai palkkapussia nimitetään karkkipussiksi TAI hevosen sanotaan tekevän asiat tikkari suussa. Voi terve, (yleensä) aikuiset ihmiset, käyttäytykää. Emme me positiivisen vahvisteen ihmiset ala nimitellä negatiivista vahvistetta armottomaksi pakottamiseksi, vaikka joku niin voi ajatellakin. En ole kuullut ainakaan tällaista. Toki varmasti jokaisessa joukossa on joku huonosti käyttäytyvä yksilö.

Mutta ihan oikeasti. Te jotka ette maastakäsittele; ottakaa edes kuukauden ajaksi hommaksi maastakäsitellä kerran viikossa. Silloin kun hevosella olisi vain vapaapäivä, mitä jos menisit edes vartin ajaksi hevosen kanssa maastakäsittelemään. Anna mielikuvituksen laukata oikein kunnolla. Ota maastakäsittelyyn mukaan ihan mitä tahansa talliltasi löydät. Se voi olla esimerkiksi puunrunko tai parhaassa tapauksessa puomi. Se voi olla jokin lumipaukku tai tötterö. Voit lisätä maastakäsittelyyn ihan mitä ikinä keksit.

Ei sen maastakäsittelyn tarvi aina olla pysähtymistä ja peruuttamista sekä varta vasten oman tilan harjoittamista. Oma tila voi tulla hevoselle tutuksi pikku hiljaa harjotusten yhteydessä. Harjotelkaa puomeille menoa, siellä pysähtymistä ja peruuttamista. Kaikkea pientä kivaa, joka lisää yleisesti hurjasti sun mahdollisuuksia ohjata hevosta. Opetelkaa puomien väliin pysähtymistä ja paikallaan seisomista. Paikallaan seisominen voi olla aluksi vain 10s. Jossakin vaiheessa se voi olla vaikka viisi minuuttia. Anna maastakäsittelylle mahdollisuus. Lupaan, että se aukaisee ihan uuden maailman sun ja hevosen välille. Näet hevosen ihan uusin silmin. Muista kehua. Muista kannustaa. Muista olla sekä itsellesi ja hevosellesi armollinen. Kaikkea ei opi heti eikä pidäkkään oppia. 

Kun maastakäsitellessä sekä ihminen että hevonen kunnioittaa toistensa tilaa, voi siirtyä erilaisten asioiden siedättämiseen. Ne voi olla ihan "pöljiä" asioita, kuten ilmapalloja. Minä ajattelen, että on kivaa ja turvallista toimia hevosen kanssa, kun hevosen on siedättänyt vaikka mille ja opettanut hevoselle, ettei uusia asioita tarvitse heti automaattisesti pelätä.

Liian usein puhutaan ihmisen omasta tilasta ja siihen yhdistetään älytön narun heilutus. Omaa tilaa voi harjoitella tosi yksinkertaisilla asioilla. Jos pysähdyt ja hevonen vain jatkaa, voit peruuttaa sitä. Korjaa hevosen toimintaa. Se voi olla pitkäkestoista työtä, jos sen tahtoo tehdä mahdollisimman hienovaraisesti. Ja aina ei edes voi ottaa hevosta heti naruun. Joskus täytyy vain ensin harjoitella läsnäoloa ja sitä, että olette yhdessä samassa tilassa ja tilanteessa. Joskus kun hevonen ajaa sua pois niin tottele sitä. Se on hevosen pyyntö. Tämän myötä hevonen voi myös alkaa arvostamaan sun pyyntöä. 

Jos taluttaminen on ongelmallista ja hevonen vaikkapa pysähtyessä jatkaa ja tekee pienen kaaren sun ympärillä, voit yrittää sinnitellä sinne aidatulle alueelle asti. Siellä voit päästää hevosen irti ja yrittää tulkita ja keholla paineistaa hevosta. Kokeile mitä mistäkin tapahtuu. 

Joskus voi olla niinkin huono tilanne, että hevonen ei yksinkertaisesti tee yhtään mitään. Mutta tässä tilanteessa älä lannistu. Yritä ymmärtää, miksi hevonen käyttäytyy näin. Se voi johtua esimerkiksi siitä, että hevonen on jollain tapaa opitusti avuton ja se taas voi johtua siitä, että hevonen on lopettanut vuorovaikutuksen, koska siitä ei ole ollut mitään hyötyä. Tässä tilanteessa voi olla paljon työtä edessä. Tällöin kaikki eleet on todella toivottuja. Hevonen voi alkaakin yhtäkkiä olemaan "ilkeä". Se saattaa purkaa olemattomuuttaan patoutuneiden tunteiden johdosta ilkeästi tai aggresiivisesti. Älä taistele vastaan, anna hevosen käsitellä sen tunteita. Ole yhteydessä ammattilaiseen, joka arvostaa hevosen tunteita. Älä ole yhteydessä "ammattilaiseen", joka haluaa tukahduttaa hevosen tunteet. 

On ihan tuore tapaus, jossa pitkään väistin yhtä hevosta juuri kuin hevonen väistäisi toisen luimiessa ja uhkailessa. Kiiruhdin ripeästi pois alta. Tämä hevonen ei aluksi yhtään arvostanu mun pyyntöä pois mun tilasta. Nykyään meillä menee jo paljon paremmin. 

Ei hevonen halua saada selkäänsä.

Hevonen haluaa, että sitä ymmärretään. Sen käytökselle on aina jokin syy. Se syy on se, että sillä on asiaa. Se tahtoo vaikuttaa ja sillä pitäisi olla mahdollisuus vaikuttaa. Et voi olettaa, että hevosen pitäisi kunnioittaa sinua, jos sinä et kunnioita hevosta.

Pienillä asioilla voit vaikuttaa. Älä vain marssi karsinaan vaan anna hevosen huomata, että tulet sen karsinaan, sen tilaan. Hyvin käsitelty hevonen väistää ihmistä ja ihmisen omaa tilaa viimeiseen asti. Iiro tekee kaikkensa, ettei se joudu juoksemaan ihmisen päältä, jos esimerkiksi siivotessa jokin hevonen rupeaa ajattamaan sitä meitä kohti. Maastakäsittely lisää kaikkien yleistä turvallisuutta.