Maastoilua ja "rataharjoituksia"

Keskiviikkona päädyttiin Sofian kanssa kentälle tullessa laskemaan sielä olleet esteet puomeiksi, mutta jätettiin osa siihen 30cm-40cm korkuisiksi. Villikon kanssa oli tarkotus tulla muutamaa 30cm ja 35cm "estettä" ja jättää 40cm Sofian ja Easyn hoideltavaksi. Villikon kanssa aijemmin ei oltu (lukuunottamatta yhtä tuntia), menty puomiratoja ja tunnillakin ne olivat melko yksinkertaiset, koska keskellä kenttää ravipuomit ja yhdet laukka innarit ja puomit. Nyt kuitenkin oli tarkoitus ottaa ensimmäiset "rataharjoitukset". 

Jo alkukäynneissä hain Villikkoa rauhalliseksi, koska tuppaa olemaan menevän luonteen takia hieman liian energinen ja jos siihen ei heti alussa puutu, tuppaa olemaan vähän ärsyttävä ratsastaa. Tehtiin myös pari kertaa muutaman askeleen loivat väistöt, jotka meni mukavasti! Käynnissä testasin eri tehtävien avulla pidättävän sekä eteenpäin käskevän avun. Ravissa tehtiin paljon ympyröitä ja samalla mentiin kahdeksikkoa. 

        Laukassa haettiin rauhallisuutta ja alkuverryttelyksi mentiin pääty-ympyrällä puomia. Villikko oli mukavasti tuntumalla eikä vedättänyt innostuessaan vaikka laukattiin ja yhdistettiin siihen puomi, joka oli todella positiivista. Saatiin puomille molempiin suuntiin hyvät tiet ja hyviä paikkoja. 

        Kellä tahansa hevosella menen niin tuo pääty-ympyrällä ihan vain yhden puomin ylittäminen on helppo tapa tottua "hyppyyn" tai huomata millä päällä hevonen on ja pitääkö itse katsoa enemmän paikkoja vai osaako hevonen hoitaa sen aikalailla itse, koska tämmösilläkin on tultu monesti mentyä. Villikko osasi aika hyvin itse katsoa paikkoja, mutta piti sitä kyllä auttaakkin, ettei liian lähelle päästä. Tästä jäi hyvä mieli, koska Villikko tuntui niiiin mukavalta, joten oli hyvä mieli lähteä "hyppäämään"!

Mentiin erilaisia ratoja Sofian kanssa vuorotellen ja toisen mennessä, toinen kuvasi eli kuvista ja videoista kiitokset Sofialle. Radoissa oli esteiden päällä laukan vaihtoa, mutta oletin ettei Villikko vaihda, mutta pyrin ratsastamaan vaihtoa ajatellen ja muutamaan otteeseen vaihtoikin laukan eli hyvä Villikko! Muutenkin tuli tilanteita jolloin piti laukkaa vaihtaa ja saatiin suoritettua muutaman kerran todella näppärästi vain muutamalla raviaskeleella ja Villikko välillä vaihtoi itsekseen laukasta laukkaan. Positiivisesti olen yllättynyt miten hyvin Villikko oli avuilla ja näytti se myös tykkäävän tuosta hommasta. Sillä ei hirveästi ole tähän ikään mennessä tietenkään vielä hypätty ja se on jo siihen nähden noin hyvin avuilla. Varmasti johtuu siitä, kun on edetty rauhallisesti ja opeteltu perusapuja niin heti paljon mukavempi aloittaa esteitä, kun on ns. varmat otteet. 

Niiden pienien esteiden myötä mitä tultiin, Villikon hyppy tuntui mukavalta vaikka oli siihen aluksi totuttelemista. Lopuksi käytiin vielä maastossa kävelemässä loppukäynnit ja ennen niitä tietenkin venyteltiin ravissa ja laukassa. Keskiviikosta jäi hyvä fiilis ja tästä taas jatketaan.

Villikko odottaa pellavavettään. "Tuo se jo!" 

Torstaina käytiin Sofian ja Mörkön kanssa maastossa. Mentiin aikalailla käynti maasto, mutta muutamat ravipätkätkin otettiin. Nämä pari kertaa mitä ollaan tämän lämppäri ruunan kanssa maastoiltu, on Villikko ja Mörkö osoittautunut hyviksi maastokavereiksi!

Näiden kanssa rämmittiin ja alitettiin oksia torstaina maastossa. ;D Rento, mutta mukava maasto! 

En vielä ainakaan ole kehitellyt suunnitelmia ensi viikon osalta. Sitä seuraavalla viikolla ollaan Sofian kanssa tallilla tetissä tiistaista perjantaihin, joten varmasti jonakin päivänä niistä tehdään Villikon kanssa jotakin!

Me pyritään mennään hyvällä fiiliksellä

Ennen haaveena oli päästä hyppäämään joskus tulevaisuudessa kisoissa isoja esteluokkia ja menemään vaativia koululuokkia. Tottakai olisi nytkin siistiä, jos joskus tulevaisuudessa hyppäisin kisoissa metriä tai menisin koulukisoissa edes HeB. Menneen vuoden aikana opin kuitenkin arvostamaan ratsastuksessa enemmän hevosen ja ihmisen välistä suhdetta sekä ihailemaan enemmän sitä kuinka joku hyppää esteratoja maltillisissa ja joillekkin ehkä pienissä korkeuksissa pelkällä kaulanarulla. Toivon, että joskus mulla on jonkun hevosen kanssa niin hyvä suhde, että voidaan tehdä melkein mitä vain, kuten hölökytellä pelkällä kaulanarulla.

 Jotku kokee inhottavaksi sen, että kisataan koulupuolella vaikka VaB luokkaa ja että parempi vain puksutella maastossa. Oon kuitenkin suhtautunu ite noihin kouluratsastuksiin niin, että menee niin pitkälle tasopykälissä kuin se on hevoselle mieluista ja se tekee sitä omasta tahdosta eikä pakotuksesta. 

Kuvituksena toimii kuvat Saken kanssa tunnilta 2016, koska ovat jääneet julkaisematta ja ettei monissa postauksissa pyöri samat kuvat. C. Sofia

Näiden vuosien aikana, kun oon jotakin ratsastuksesta kuitenkin ymmärtänyt niin nykyään varsinkin, kun katson tosi paljon live-lähetyksiä kisoista niin tekee vähän pahaa katsoa miten jotkut suuttuu hevoselle niin pahasti kieltäytymisestä ja varsinkin, jos ulkopuolisena huomaan sen olevan ratsastajan virhe. Sekä jos hevonen pelkää jotakin ja aletaan vain riuhtomaan käsillä ja potkimaan hätäsesti kannuksilla, että mene mene mene jottei tulisi virhepisteitä yliajasta tai siltä se meno ainakin näyttää. Olen valmistautunut siihen jo pitempään, että jos joskus löydetään Villikon kanssa itsemme kisoista este- tai kouluradalta niin Villikko saattaa pelätä kouluradalla tuomaripäätyä tai esteradalla jotakin porttia tai katsojia. Siinä tilanteessa ei pidä olla niin kamalan totinen vaan yrittää jättää nuorelle hevoselle hyvä mieli tilanteesta vaikka se sitä aluksi pelkäisi.

Yhdessä Facebook-ryhmässä joskus puhuttiin kuinka on parempi sahata hevonen pyöreäksi kuin antaa juosta "normaalisti". Oon niin erimieltä tuossa asiassa. Tiedän ja olen nähnyt niin somessa kuin livenäkin tätä ajattelutapaa ja en todellakaan arvosta tätä ratsastustyyliä tai näitä ratsastajia samalla tavalla kuin heitä, jotka on maltillisesti yrittänyt ja hakenut hakemisen perään ilman hevoselle huonojen kokemuksien antamisen kautta kaulaa kaarelle tai hevosta pyöreäksi. Joskus on päiviä, kun hevonen jotenkin ei toimi ja pelkkä eteen alas on haastavaa, mutta sahaamiseen en ole tarttunut koskaan muuten kuin hetkissä, että hevonen laukkaa tietä tai kivikkoista polkua päin eikä pysähdy maastossa. Niistäkin harvoista kerroista on jäänyt huono fiilis, mutta parempi se kuin että kivikkoisella tiellä satuttavat itseään? 

Avot ja sulut on aina ollu mulle vaikeita, mutta olen kuitenkin ne osannut. Niiden kanssa monesti tunsin turhautuvuutta ja ärtymystä. Tässä hakemista avoihin. 

Nyt, kun olen tutustunut Villikkoon niin olen huomannut, että se on aika "herkkä" ja sen myötä minustakin on tullut paljon hellempi kaikin tavoin hevosten kanssa ja anteeksi antavaisempi. Ennen saatoin suuttua toisen hevosen kanssa, jos jokin ei mennyt niinkuin piti ja sen myötä annoin kovempia käskyjä. Koskaan en ole kuitenkaan alkanut raippojen kanssa heilumaan tai repimään päättömästi ohjista. Nykyään huomaan etten ota "nokkiini" virheistä vaan ajattelen, että noh ensi kerralla paremmin. Sekä Villikon kanssa ei hikipäässä väännetä, että nyt pakko saada väistö menemään kentän keskeltä uralle vaan ihan muutaman askeleen sarjoja pitkin ratsastusta muutamia kertoja. Villikon kanssa mikään ei tunnu niin totiselta enään ja senkin takia oon tyytyväinen, että saan mennä Villikolla, koska se on opettanut omana itsenä ilman mitään valtavia estekorkeuksia, koululiikkeitä tai anteeksiantamattomuuden kautta kehittämään minua ratsastajana.

Mukava sen verran nähdä vanhoja kuvia ja vanhoja ongelmia, kuten tuo, että jalkani jää "rullalle", kun unohdan sanonnan jalka pitkänä ja rentona. Nykyään onneksi jalka pysyy paremmin kurissa eli eteenpäin menty! 

Yleensä en kirjoita omista mielipiteistä tänne tai ainakaan näin pitkästi mitään, mutta asia on pyöriny mielessä todella paljon ja en oikeen ole tiennyt kenelle niistä puhua, joten ajattelin kirjoittaa ne muistiin ja samalla tänne blogiin, jos jotakin nämä kiinnostavat. Tuntui, jopa vähän hyvältä päästä kertomaan oma mielipide ja tykkään keskustella tästä aiheesta. Jopa joskus voisi lisää tehdä asiasta postauksia perus liikutuspostausten yhteydessä, koska perus liikutuspostaukset tekee omasta mielestä ainakin blogista tylsän. Aina olen ajatellut etten saa tekstiä aikaan, mutta ihan hyvinhän tätä tuli ilman sen suurempia pähkäilyjä mitä kirjottaa, koska olen niin paljon tätä asiaa miettinyt itsekseen. Ettei jää fiilistä, että minua ei kiinnostaisi koskaan kisaaminen tai vastaava niin minä olen kyllä kiinnostunut siitä kunhan siihen ollaan valmiita eli ei toooodellakaan vielä. 

  En tuomitse ketään, koska jokainen vaikuttaa ja itse päättää (toivottavasti) miten käyttäytyy hevosille, mutta kerroin vain oman mielipiteeni asiaan ja varmasti joku on asiasta erimieltä tai kokee, että toin väärällä tavalla asiani ilmi. Ensimmäinen kerta, joten en vielä ole ihan kartalla miten kirjoittaa omaa mielipidettä.

Venlan ja Rontin kanssa torstain viettelyä

Kuvituksena toimii pääosin minun ottamat kuvat Venlasta ja Rontista tältä päivältä. Venlan ja Rontin Instagramiin pääset täältä.

Tietää, että kesä on tulossa, kun huomaa -10 pakkasillakin auringon lämmittävän. Kevättä ja kesää olen odottanut ja odotan edelleen innolla. Talvi on niin pitkä aika, että meinaan jossain vaiheessa "turtua" sen pituuteen, kylmyyteen ja pimeyteen vaikkakin nyt on jo pitkälle kuuteen suhteellisen valosaa, joka on hyvä puoli talleilun kannalta, että ei tarvitse kentällä pitää valoja sekä voi kuvata vielä iltapäivälläkin ilman, että kiireessä pelkää tulevan pimeää ja samalla lähtisi kuvaus mahdollisuudet. 

Viime viikolla menin Villikon torstaina kentällä todella rennosti kaikissa askenlajeissa ja sain kuvia+videoita, joista kiitos Sofialle! Villikko tuntui kivalle, mutta pureskeli kuolainta inhottavasti pitkästä aikaa. Saatiin kuitenkin kivojakin pätkiä. Kuvissa näytän vaan pitkälle, koska tuo mun "munkki takki" on niin tankin näköinen, että se saa näyttämään isolta. 

       Perjantai meni myös rennosti, mutta tällä kertaa maastoillen. Käveltiin helpostikkin yli puolet, koska törmättiin Venlaan ja Ronttiin maastossa, jotka oli liikkeellä maastakäsin ja jäätiin kävelemään samaa matkaa tallille. Maanantaina käytiin taas maastoilemassa, mutta nyt pitemmin ja poikkeuksellisesti meidän tallilla tallipaikalla olevan lv. ruunan kanssa. Maasto meni hyvin vaikka Villikko kerran testasi olenko ihan hereillä, mutta meni heti rauhassa ja ravattiin kaikki ravit pitkin ohjin, jotta Villikko pääsee venyttelemään haluamansa mukaan. Laukkakin saatiin suoritettua oikein mukavasti ja rauhallisesti! 

 Pistän tähän väliin muutaman Sofian ottaman kuvan ja videon.

 

 Kuten videosta huomaa Villikko vänkslää vähän kuolainta aina välillä, mutta eikö se ole ihan ymmärrettävää vielä tässä vaiheessa, kun vasta opetellaan ihan perusjuttuja. Huomaan kuitenkin itsessäni nyt jo sen verran muutosta ja kehitystä, että osaan paljon paremmin ratsastaa Villikon askelissa ja tällä meinaan ravissa kevennystä ja istumista niin ravissa kuin laukassakin. Villikon laukka on todella ihana ja hauska, koska on ehkä vähän jompa pompottava tai pikemminkin "ilmava" ja tämä tuotti syksyllä paljon vaikeuksia istua selässä järkevästi ja nyt jo laukka näyttää istumiseni kautta paljon paremmalta. Kuten huomaa annoin Villikon mennä aika lepposasti eli en vaatinut paljon mitään vaan lähinnä hölökyttelin. 

Maanantaina maastossa.

Tänään lähdettiin Venlan kanssa ratsastamaan Ronttia, tai siis Venla ratsasti ja toimin seurana sekä kuvaajana. Saatiin ideaksi kuvata pienimuotoista koostetta päivästä blogiin. Muuten meni aikalailla suunnitelmien mukaan, mutta kamera välkytteli punaista akkua (onneksi vasta ratsastuksen jälkeen) ja video sai mittaa sen yli 8min eli se siitä "pienimuotoisesta koosteesta"... Toivottavasti video kuitenkin on mieluista katsottavaa, sillä en ole viime elokuun jälkeen kuvannut minkään näköistä videopostausta tms. 

Tällaista tällä kertaa. Ensi kerralle Villikon kanssa ei vielä ole suunnitelmia. Mahdollisesti saatan ajautua Sofian kanssa maastoon tai sitten mennään kentällä. Kerro toki mitä tykkäsit postauksesta tai mitä parantaa! Videoon olen kuitenkin suhteellisen tyytyväinen, koska yleensä meidän kuvaamat videot on tooosi sekavia, joten tämä oli hyvä edellisiin nähden. ;D