Me pyritään mennään hyvällä fiiliksellä

Ennen haaveena oli päästä hyppäämään joskus tulevaisuudessa kisoissa isoja esteluokkia ja menemään vaativia koululuokkia. Tottakai olisi nytkin siistiä, jos joskus tulevaisuudessa hyppäisin kisoissa metriä tai menisin koulukisoissa edes HeB. Menneen vuoden aikana opin kuitenkin arvostamaan ratsastuksessa enemmän hevosen ja ihmisen välistä suhdetta sekä ihailemaan enemmän sitä kuinka joku hyppää esteratoja maltillisissa ja joillekkin ehkä pienissä korkeuksissa pelkällä kaulanarulla. Toivon, että joskus mulla on jonkun hevosen kanssa niin hyvä suhde, että voidaan tehdä melkein mitä vain, kuten hölökytellä pelkällä kaulanarulla.

 Jotku kokee inhottavaksi sen, että kisataan koulupuolella vaikka VaB luokkaa ja että parempi vain puksutella maastossa. Oon kuitenkin suhtautunu ite noihin kouluratsastuksiin niin, että menee niin pitkälle tasopykälissä kuin se on hevoselle mieluista ja se tekee sitä omasta tahdosta eikä pakotuksesta. 

Kuvituksena toimii kuvat Saken kanssa tunnilta 2016, koska ovat jääneet julkaisematta ja ettei monissa postauksissa pyöri samat kuvat. C. Sofia

Näiden vuosien aikana, kun oon jotakin ratsastuksesta kuitenkin ymmärtänyt niin nykyään varsinkin, kun katson tosi paljon live-lähetyksiä kisoista niin tekee vähän pahaa katsoa miten jotkut suuttuu hevoselle niin pahasti kieltäytymisestä ja varsinkin, jos ulkopuolisena huomaan sen olevan ratsastajan virhe. Sekä jos hevonen pelkää jotakin ja aletaan vain riuhtomaan käsillä ja potkimaan hätäsesti kannuksilla, että mene mene mene jottei tulisi virhepisteitä yliajasta tai siltä se meno ainakin näyttää. Olen valmistautunut siihen jo pitempään, että jos joskus löydetään Villikon kanssa itsemme kisoista este- tai kouluradalta niin Villikko saattaa pelätä kouluradalla tuomaripäätyä tai esteradalla jotakin porttia tai katsojia. Siinä tilanteessa ei pidä olla niin kamalan totinen vaan yrittää jättää nuorelle hevoselle hyvä mieli tilanteesta vaikka se sitä aluksi pelkäisi.

Yhdessä Facebook-ryhmässä joskus puhuttiin kuinka on parempi sahata hevonen pyöreäksi kuin antaa juosta "normaalisti". Oon niin erimieltä tuossa asiassa. Tiedän ja olen nähnyt niin somessa kuin livenäkin tätä ajattelutapaa ja en todellakaan arvosta tätä ratsastustyyliä tai näitä ratsastajia samalla tavalla kuin heitä, jotka on maltillisesti yrittänyt ja hakenut hakemisen perään ilman hevoselle huonojen kokemuksien antamisen kautta kaulaa kaarelle tai hevosta pyöreäksi. Joskus on päiviä, kun hevonen jotenkin ei toimi ja pelkkä eteen alas on haastavaa, mutta sahaamiseen en ole tarttunut koskaan muuten kuin hetkissä, että hevonen laukkaa tietä tai kivikkoista polkua päin eikä pysähdy maastossa. Niistäkin harvoista kerroista on jäänyt huono fiilis, mutta parempi se kuin että kivikkoisella tiellä satuttavat itseään? 

Avot ja sulut on aina ollu mulle vaikeita, mutta olen kuitenkin ne osannut. Niiden kanssa monesti tunsin turhautuvuutta ja ärtymystä. Tässä hakemista avoihin. 

Nyt, kun olen tutustunut Villikkoon niin olen huomannut, että se on aika "herkkä" ja sen myötä minustakin on tullut paljon hellempi kaikin tavoin hevosten kanssa ja anteeksi antavaisempi. Ennen saatoin suuttua toisen hevosen kanssa, jos jokin ei mennyt niinkuin piti ja sen myötä annoin kovempia käskyjä. Koskaan en ole kuitenkaan alkanut raippojen kanssa heilumaan tai repimään päättömästi ohjista. Nykyään huomaan etten ota "nokkiini" virheistä vaan ajattelen, että noh ensi kerralla paremmin. Sekä Villikon kanssa ei hikipäässä väännetä, että nyt pakko saada väistö menemään kentän keskeltä uralle vaan ihan muutaman askeleen sarjoja pitkin ratsastusta muutamia kertoja. Villikon kanssa mikään ei tunnu niin totiselta enään ja senkin takia oon tyytyväinen, että saan mennä Villikolla, koska se on opettanut omana itsenä ilman mitään valtavia estekorkeuksia, koululiikkeitä tai anteeksiantamattomuuden kautta kehittämään minua ratsastajana.

Mukava sen verran nähdä vanhoja kuvia ja vanhoja ongelmia, kuten tuo, että jalkani jää "rullalle", kun unohdan sanonnan jalka pitkänä ja rentona. Nykyään onneksi jalka pysyy paremmin kurissa eli eteenpäin menty! 

Yleensä en kirjoita omista mielipiteistä tänne tai ainakaan näin pitkästi mitään, mutta asia on pyöriny mielessä todella paljon ja en oikeen ole tiennyt kenelle niistä puhua, joten ajattelin kirjoittaa ne muistiin ja samalla tänne blogiin, jos jotakin nämä kiinnostavat. Tuntui, jopa vähän hyvältä päästä kertomaan oma mielipide ja tykkään keskustella tästä aiheesta. Jopa joskus voisi lisää tehdä asiasta postauksia perus liikutuspostausten yhteydessä, koska perus liikutuspostaukset tekee omasta mielestä ainakin blogista tylsän. Aina olen ajatellut etten saa tekstiä aikaan, mutta ihan hyvinhän tätä tuli ilman sen suurempia pähkäilyjä mitä kirjottaa, koska olen niin paljon tätä asiaa miettinyt itsekseen. Ettei jää fiilistä, että minua ei kiinnostaisi koskaan kisaaminen tai vastaava niin minä olen kyllä kiinnostunut siitä kunhan siihen ollaan valmiita eli ei toooodellakaan vielä. 

  En tuomitse ketään, koska jokainen vaikuttaa ja itse päättää (toivottavasti) miten käyttäytyy hevosille, mutta kerroin vain oman mielipiteeni asiaan ja varmasti joku on asiasta erimieltä tai kokee, että toin väärällä tavalla asiani ilmi. Ensimmäinen kerta, joten en vielä ole ihan kartalla miten kirjoittaa omaa mielipidettä.