hevonen ja ihminen

Heti aluksi haluan kertoa, että postauksen kuvat ovat Anterosta eli mun entisestä puoliylläpito hevosestani, koska Antsa oli suunnan kääntäjä mun hevoselämässä. Antero on mun tähän astisen elämän elämäni hevonen, vaikka voi olla, että joskus Iiro saa tämän pystin. Eihän tämä postaus kerrokkaan suoranaisesti Iirosta millään tavalla, joten ehkä tämä ei ole suuri epäkohta tällä kertaa, sillä mikä tärkeintä: kuvissa on lämppäri.

Viime talvi sai mut ajattelemaan hevosten kanssa toimimista ihan eri tavalla. En voinut huonojen pohjien takia ratsastaa Anteroa ja tehdä aikaisempaan tyypillisiä asioita. Halusin kuitenkin käydä aktiivisesti tallilla, koska Antero oli niin älyttömän ihana hevonen, joten halusin viettää sen kanssa aikaa. Opeteltiin maastakäsittelyä uudenlailla kuin aijemmin, koska jotakin tekemistä oli keksittävä. Tehtiin jotakin järkevämpää kuin pelkkää pysähdystä ja peruutusta. Tämän takia ajauduin enemmänkin kiinnostumaan maastakäsittelystä ja hevosista ylipäätään. Loppujen lopuksi tämän menneen talven myötä olen nykyään tässä pisteessä ja tällä tyylillä Iiron kanssa.

Kuva on marraskuulta 2019 Siirin eli Ponivalon käsialaa. Niin suloinen Antsa!

Haluan käsitellä tässä postauksessa ihmisen ja hevosen välistä suhdetta. En kerro mitään faktatietoa, vaan mietiskelen ja herättelen ajatuksia. Tämä postaus sisältää siis paljon mun tämän hetkisiä ajatuksia liittyen siis niinkin yksinkertaiseen asiaan kuin hevoseen ja ihmiseen parina. Vaikka aihe on yksinkertainen, ei se kuitenkaan olekkaan niin yksinkertaista.

Suurin muutos mulla hevosten saralla on ollut ajatus siitä, että hevosella on oikeus päättää, koska miksi se ei saisi päättää? Oon saanu jotenkin semmosen kuvan, että jos hevosen päästää "niskan päälle" se rynnii päältä, rieputtaa ihmistä mukanaan ja on aivan mahoton. Oon huomannut, että mitä enemmän hevosen antaa päättää tai itseasiassa kertoa mielipiteensä, sitä enemmän hevonen sitä tekee. Aluksi Antero ei oikeastaan kertonut hirveästi mitään, mutta mitä herkemmäksi itse aloin, sitä enemmän Antero kertoi. Ohjien ottaminen loi suuremman reaktion kuin aijemmin, koska Antsa tiesi, että se saa eleillään ja viesteillään jotakin aikaan. Lopuksi tuntui siltä, että Antsa ei halunnut tehä mitään, koska se uskalsi tuoda sen niin selvästi ilmi ja tiesi, että sillä on jotakin vaikutusta.

Jos hevonen ei siis ole halukas tekemään mitään ihmisen haluamaa, miksi se ei saisi olla tekemättä mitään ihmisen haluamaa. Voi olla, että hevonen haluaa puoli vuotta vain elää laumansa kanssa ilman, että ihmisen kanssa tarvii tehdä mitään muuta kuin esim. syödä. Jos mulla olisi omassa pihassa tällainen hevonen, olisi se mulle ok, koska se olisi hevoselle paras ja tyytyväisin vaihtoehto. Tällöin yrittäisin keksiä laumalle lisää tekemistä, jolloin tämä ns. yhteistyöhaluton hevonenkin saisi tekemistä. 

Tämän kuvan on ottanut Venla Lotvonen syyskuussa 2019.

Sitä vain mietin usein, kuinka ihmiset kehtaavat pakottaa hevostaan. Kuinka he kehtaavat ottaa ronskimpia otteita, jotta he saavat oman tahtonsa läpi ja taivutettua hevosen siihen kaikesta usein erittäin hienovaraisesta vastaan vänkäämisestä huolimatta. Miksi ihmisellä tuntuu olla oikeus suuttua ja voittaa, mutta hevosen tulee aina olla pehmeä ohjien päässä ja taipua täydellisesti pohkeesta yms. Miksi hevonen ei saisi sanoa, että älä tee noin tai tämä ei ole sitä, mitä nyt haluaisin tehdä tai että minua hermostuttaa. Miksi hevosen pitää pystyä muuttamaan käyttäytyminen ihmiselle mieleiseksi? Miksi ihminen ei voi muuttaa käyttäytymistä hevoselle mieleiseksi? Johtuuko se siitä, että ihminen on aikalailla vallannut koko maailman ja päättänyt, että asioiden täytyy pyöriä heidän tahtonsa ympärillä. Vai johtuuko se siitä, että pelätää seurauksia, jotka tulee siitä, kun hevoselle annetaan päätösvaltaa. Hevonen eläisi ilman ihmisiä varmaan tyytyväisenä oloonsa. Ihminen eläisi ilman hevosia todennäköisesti ajatuksella, että kesytän nuo eläimet  ja myöhemmin pakotan omaan tahtooni tai suljen ne lasiseinien taakse näytille.

Pakolliset asiat tulee kuitenkin tehdä. Esimerkiksi hevosen kavioit täytyy huoltaa, mutta hevonen pitäisi mahdollisimman hyvin voida totuttaa tähän. Iiro ei erityisemmin tykkää säteiden pesusta, mutta usein kerron sille, että tämä on pakko tehdä, jotta päästään sädemädästä eroon.

Kuvassa Antero elokuussa 2019 aukoo suuta ja tuo ulkoisesti ilmi epämukavaa ja jännittynyttä olotilaa. Olisin voinut rauhoitella vaikka selästä alas tulemalla Anteroa, mutta ajattelin, että ratsastan sen rennoksi. Olisikohan Antero renoutunut vai jopa sulkeutunut tunteidensa kanssa sisimpäänsä, koska sen ulkoisista viesteistä ei ollut mitään hyötyä? Kuvan on ottanut Venla Lotvonen tai Anniina Karjalainen.

Hevosen koulutus saa myös ajatuksen juoksemaan. Päästäänkö koulutuksen lopputulokseen yleensä niin, että hevonen lakkaa yrittämästä kertoa, ettei jokin asia tunnu hyvältä ja vaipuu vain kököttäväksi ja pyydettävän tekeväksi hevoseksi. Nimittäin jos ne väistöt ei taivu, ne kuitenkin laitetaan taipumaan ja kun ihminen on voittanut kiistan, voidaan lopettaa. Hevonenhan ei ajattele näissä kiistatilanteissa muuta kuin omaa parastaan. Se ei ajattele, että vittuillaampas vähän tälle horoämmälle selässäni. 

Nykyään nähdessäni "hyvä" käytöksisen hevosen, mietin miten tähän tilanteeseen ollaan päästy. Onko hevonen luonteeltaan sellainen, ettei se kiinnostu ympäristöstään vai onko se loppujen lopuksi vaipunut syvälle itseensä, mahdollisimman kauas tilanteesta ja ihmisistä. Mun mielestä hevosen kuitenkin tulisi yleensä olla kiinnostunut ympäristöstään. Haluan nostaa esille Siirin (linkki Siirin instagramiin) vuokrahevosen, Kirpun, sillä olin aivan häkeltynyt, kuinka hyväkäytöksinen _kolme_ vuotias hevonen Kirppu oli. Kirppu oli (kuten mielestäni täytyykin) kiinnostunut ympäristöstään, ilmaisi mielipiteitä, mutta oli rauhallinen ja rento perusolemukseltaan. Siiri kertoikin, kuinka Kirpun kanssa on edetty rauhallisesti, mutta silti Siiri pystyy ratsastamaan Kirpulla kaulanarulla käynnissä, ravissa ja jopa laukassa. Kirppu on siis oiva esimerkki siitä, kuinka minun mielestä oikealla tyylillä koulutettu hevonen käyttäytyy ja toimii.

Alussa mulla ei oikein ollu mitään käsitystä, mitä me Antsan kanssa maastakäsin tehtäisiin. Useasti Antsa "sekosi" ravaten ja laukaten kentällä, vaikka se olisi ollut tosi liukas ja huono. Tämä kuva on joulukuulta 2019 c. Ponivalo/Siiri Salmi

Loppujen lopuksi ongelmien ratkaisut voivat olla todella yksinkertaisia. Niin yksinkertaisia, että niitä ei välttämättä hoksaa ajatella. Usein syytä aletaan ensiksi etsiä jotenkin vaikeasti, mutta syy asioille voi löytyä jostakin ihan arkisesta tekijästä. Syyt voivat olla yksinkertaisia, mutta niiden ratkaisut eivät välttämättä ole yksinkertaisia. Yksi vinkki, jonka oon ottanut käyttöön hevosten kanssa, mutta myös meidän pelokkaiden ja haukkuherkkien sekä osittain aggressiivisten koirien kanssa on se, että mitäpä jos komentaessa/rankaistessa kehuisin ja tsemppaisin. Jos hevonen tekee epätoivottua käytöstä, entä jos yrittäisit jututtaa sitä, etkä huutaa sille pää punaisena. Entä jos joskus nielisi "tappion" ja antaisi omasta egostaan palasen hevoselle ja antaisi hevosen "voittaa". Olisiko se niin paha joskus jättää se vääntäminen kesken ja tehdäkkin niin kuin hevonen yrittää pyytää. Ei tule säikähtää sitä, että hevonen alkaa pyytää enemmän ja useammin. Lopputulos voi olla mahtava.

Antsa antoi niin paljon ajateltavaa mulle maailmasta ylipäätään. Missähän oisin, mitä tekisin ja mitä ajattelisin ilman Anteroa? Tämäkin mahtava kuva on Siirin ottama kesäkuussa 2020.

Tuntuu, että tässä alkaa aikalailla olla mun sanottavat tällä kertaa. Olin ajatellut liittää tähän jo kerrottuun asiaan vielä ajatuksia apuohjista ja muutamasta muusta jutusta. Tämä jo kerrottu asia kuitenkin taitaa riittää tältä kertaa. Apuohjat siis saavat tulevaisuudessa ihan oman postauksensa.

Sen haluan sanoa loppuun, että olkaa rohkeita ja ajakaa hevosten (eläinten ylipäätään) oikeuksia eteenpäin. Voi olla vaikeaa ja pelottavaa olla eri mieltä jostakin, varsinkin naamatusten, mutta kun tulee olo, että jostakin haluaa sanoa niin sanokaa. Viekää teidän tietoja ja ajatuksia eteenpäin ja tuokaa niitä ilmi, jotta teidän ympärille kertyy ihmisiä, jotka ajattelee asioista samalla tavalla. Tunnen pitkästä aikaa jotakin yhteisöllisyyttä muutaman ihmisen verran hevosasioissa. En enään ole niin hukassa kuin kaksi kuukautta sitten. 

Voihan vastakkainasettelu

 Moni on varmasti kuullut puheita siitä, kuinka vegaanit tai jotenkin muuten kasvissyöjät tuputtavat ruokavaliotaan sekasyöjille. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että vaikka ympärilläni on ollut useampia vegaaneja/kasvissyöjiä, ei ne ole koskaan tuputtanut omaa ruokavaliotaan minulle, sekasyöjälle. Ollaan puhuttu vegaanisuudesta/kasvissyönnistä, mutta nekään ei ole lähtenyt erityisemmin kummankaan aloitteesta, vaan se on ollu järkevää keskustelua. Kumpikaan meistä ei ole tuonut suoranaisesti ilmi oman ruokavalion paremmuutta.

Postauksen kuvat on ottanut Sofia Korva muutama viikko sitten, ellei toisin mainita.

Muisti ei etes riitä muistamaan kaikkia niitä kertoja, kun sekasyöjät ovat irvailleet vegaaneille/kasvissyöjille heidän ruokavaliostaan ja kuinka tulisi syödä oikeaa ruokaa ymsyms. On aivan todella vähän (jos ollenkaan) kertoja, milloin vegaanit/kasvissyöjät olisi mun havaintojen mukaan puhutelleet sekasyöjiä tappajina tai muilla vastaavilla nimityksillä, joita he voisivat ihan hyvin käyttää tai edes tuputtanut oman ruokavalionsa paremmuutta. Kaikesta irvailusta ja pätemisestä huolimatta nämä tuntemani vegaanit/kasvissyöjät ovat pysyneet asiallisena, paljon asiallisempana kuin sekasyöjät, joten miksi vegaanit/kasvissyöjät saavat maineen tuputtamisesta? Tätä samaa asiaa voisi tutkailla myös vaikka uskovien ja ateistien kesken tai oikeastaan kaikkien vastakkaisuuksien kesken. 

Usein mun havaintojen mukaan nämä "tuputtavat" eivät tuputa ja nämä tuputtajaksi väittävät ovat jotenkin ahdasmielisiä ja putkinäköisiä eikä he pysty kuuntelemaan toisen osapuolen asiaa, koska ovat luoneet jo päässään tietynlaisen kuvan ja mielipiteen, joita on vaikea muuttaa, jos ei kuuntele ja anna ajatuksen virrata. Mun mielestä tässä ruokavalio esimerkissä sekasyöjät harjoittavat yhdenlaista tuputtamista, mutta jos ei sitä niin ainakin turhaa ja turhauttavaa irvailua.

Koen samanlaisen asetelman hevosmaailmassa valtavirran ja "kukkahattujen" välillä kuin sekasyöjien ja vegaanien/kasvissyöjien välillä. Kärjistän valtavirran (ratsu)hevosihmiset niihin, jotka kengittävät hevosensa, käyttävät kuolaimia ja ratsastavat enkkutyylillä/tätä yleistä koulu- ja esteratsastusta. Kukkahatuiksi kutsun tässä postauksessa niitä, jotka toimivat usein muiden mielestä hössöttäen tai muuten epäsoveliaasti tai  epänormaalisti. Tämä epäsoveliaiuus(/epänormaalisuus) voi olla esimerkiksi sitä, että hevosella ei haluta käyttää tietynlaisia varusteita, hevosen annetaan päättää asioista ja tähän kastiin sopii mun mielestä myös ruokapalkkaa käyttävät eli ylipäätään he, jotka erkaantuvat "enkkutyylistä".

Koen, että vegaanit/kasvissyöjät ovat ruokapuolella sekasyöjiä tietävempiä, koska he ovat päätyneet tähän ruokavalioon ja heidän on täytynyt tutkia asioita, jotta he saavat tarvittavia ravintoaineita ja ylipäätään tietävät, mitä tekevät. Koen myös, että kukkahatut ovat erkaantuneet valtavirrasta heidän uudenlaisen tiedon ja näkemyksen takia. Yleisesti ottaen suurin osa mun tietämistä hevosihmisistä niin arjessa kuin somessakin ovat oppineet hevosharrastukseen jonkun ratsastuskoulun myötä, missä harjoitetaan ratsastuksessa enkkutyyliä, joten myös nämä tietämäni kukkahatut ovat erkautuneet uudenlaisen tiedon ja näkökulman takia enkkutyylistä kukkahattuiluun. Jos jotku ei vielä ymmärtänyt, tässä mun vertauksessa valtavirta on sekasyöjiä ja kukkahatut vegaaneja/kasvissyöjiä. 

Nämä niin sanotut kukkahatut saavat vinkkejä, kuinka toimia ja he saavat myös osakseen  vähättelyä oman jutun toimivuutta kohtaan. Heille tavallaan rivien välistä tuputetaan "oikeaa" ja "toimivaa" tapaa. Kengättömyyteen usein reagoidaan "varaudu kengittämiseen" ja kuolaimettomiin suitsiin "kuolaimettomuus ei sovi kaikille". Usein erilaisia tilanteita on korjattu juurikin kengättömyydellä tai kuolaimettomuudella. Tuntuu, että jos kuolaimettomuutta tai kengättömyyttä muka niin tuputetaan, ne ovat hukkuneet matkalle ennen kuin ovat kantautunut minun omille korville. Jos joku kertoo, että hevosella oli kengitys, en ole koskaan kuullut, että tätä päätöstä oltaisiin kyseenalaistettu tai jos joku on ostanu hevoselleen uudet kuolaimet, en ole kuullu kyseenalaistamista tätäkään kohtaan. 

 Miksi maailma on mennyt siihen, että nuorille hevosille naulataan kengät jalkaan eikä kokeilla ensin kengättömyyttä? Johtuukohan se siitä, että kengät laitetaan, koska hevosilla usein on kengät ja se on tietynlainen normi hevosmaailmassa. Vai kokeeko ihmiset, että heidän tyylin hevosurheilussa on helpompaa, että hevosella on kengät esim. varsinkin talvisin pohjien takia. Näiden kysymysten vastaukset voivat olla tärkeimpiä syitä joillekin kengittää hevosensa eikä siinä mitään, jokainen tekee miten parhaaksi näkee ja asioista voi keskustella ilman tuputtamista. Kengättä saatetaan pitää luonnollisuuden takia tai sen takia, että se voi loppupeleissä olla halvempi vaihtoehto kuin kengittäminen. Jos hevonen tarvii bootsit ja niiden lisäksi bootseihin muita lisäosia, näiden hankintojen jälkeen voi kavioiden huolto olla todella halpaa ja helppoa. Joitakin asioita voi ratkaista kengättömyydellä ja varmasti myös kengittämisellä.

En voi olla ainut, kuka on hoksannut enemmän kyseenalaistamista hevosen kengättömyyteen kuin kengittämiseen. Jos joku mainitsee bootsit, vuolun tai oman hevosen kengättömyyden, on joku jo tullut kertomaan, kuinka ei sovi kaikille ja kuinka sitä ja tätä. Tuntuu, että jotenkin oletetaan, etteivät he, joiden hevoset on kengättä, tiedä hevosista yhtä paljon ja yhtä tärkeitä juttuja kuin he, joiden hevoset on kengällä. 

On varsin yleistä kuulla heitto “kuolaimettomat ei sovi kaikille hevosille”. No eipä sovi kuolaimetkaan. Tämä ajattelu- ja keskustelutapa luo suuren vastakkainasettelun, josta on vaikea päästä järkevään keskusteluun, jossa kumpaakaan osapuolta ei lytätä ja jossa kumpikin kokee, että heidän mielipiteitä ja aatteita kunnioitetaan sekä jossa voi olla jopa sellainen loppu, että toinen osapuoli saattaa kiinnostua harrastuksesta toisen osapuolen tyylillä.

Hevosen käytökselle on aina joku syy. Jos hevosella on tapana esim. ryöstää maastossa, voidaan ajatella, että  sen takia sillä ei voisi olla kuolaimettomia, koska sitä ei saisi niillä pysähtymään. Toki hevonen on niin suuri eläin, jolla sisimmässään on kuitenkin oma tahto (ellei sen tunteita ole täysin tukahdutettu, yleensä oletettavasti luonnolliset tarpeet pelittää), että se menee, jos päättää mennä.

Ryöstämiselle voi olla useita syitä, joita kaikkia en todellakaan tiedä tai joihin osaa selvittää syytä. On ylipäätään niin paljon asioita, joita me ihmiset ei hevosissa ymmärretä vuosien kokemuksellakaan. Hevonenhan kommunikoi liikkeillään ja eleillään ihmisen kanssa koko ajan. Jos hevonen tyytyväisenä seisoo hoitaessa ja varustaessa (tätäkin voi olla vaikea huomata, onko hevonen oikeasti tyytyväinen) viestii se silloin olemuksellaan, että kaikki ok. Ihmiset valitettavan usein ajattelevat esim. pään nostelun olevan vain asian sen tekemistä tai töistä luistamista, vaikka hevonen yrittää ilmaista mielipidettään pään nostelulla, koska se ei osaa puhua ihmistä.

Ihmiset eivät vielä osaa tarpeeksi ymmärtää hevosia. Ei sunkaan tee mieli lyödä ketään, koska se vain on sun tapa. Hevonenkin puree, koska sillä on jokin syy purra. Oon kuullut puhuttavan, että koirienkoulutus ja sen tutkiminen olisi jopa 30 vuotta edellä hevosenkoulutusta. Tästä koko aiheesta voisi inspiraation iskiessä tehdä kokonaisen postauksen, koska lyhyesti asian pohtimisella voi antaa vääriä kuvia mun ajatuksista.

Ihmiset eivät vielä osaa tarpeeksi ymmärtää hevosia. Ei sunkaan tee mieli lyödä ketään, koska se vain on sun tapa. Hevonenkin puree, koska sillä on jokin syy purra. Oon kuullut puhuttavan, että koirienkoulutus ja sen tutkiminen olisi jopa 30 vuotta edellä hevosenkoulutusta. Tästä koko aiheesta voisi inspiraation iskiessä tehdä kokonaisen postauksen, koska lyhyesti asian pohtimisella voi antaa vääriä kuvia mun ajatuksista.

Tämän kuvan oon ottanu ite Iiron tulo päivänä.

Mutta takaisin asiaan; hevonen voi säikähtää(->paeta)=”ryöstää”, mutta ilmeisesti se voi myös johtua jonkinlaisesta tarpeesta harjoittaa ja pitää yllä taitoa paeta. Käsittääkseni (olen kuullut), jos hevosella ei ole vaikka tarhassa mahdollisuutta harjoittaa pakenemista esimerkiksi pienen tarhakoon takia, voi se siirtää harjoittamisen maastoon, jossa tilaa usein on. Jos tilanne olisi tällainen, voisi ryöstämisen riskiä pienentää tarhaamalla hevosta isommalla alalla. 

Kuolaimettomuuteen menee kuitenkin aikaa opetella eikä se kaikilla hevosilla toimi välttämättä ensimmäisellä kerralla. Itse olen useita kertoja vain laittanut kuoleimettomat päähän ja hypännyt selkään, mutta onneksi kaikki on aina mennyt hyvin. Toki riippuu myös paljon ratsastustyylistä eli paljonko käyttää ohjia ja paljonko muuten istuntaa. Painetta kuitenkin tulee kuolaimettomista, mutta myös kuolaimista. Tarkoituksena ei ole tehdä mitään postausta, jossa käsittelen mikä on mitäkin parempi vaihtoehto, vaan vähän herätellä aivonystyröitä ajattelemaan asioita ehkä jopa eri kannalta kuin yleensä.

Mun pointti kuitenkin on se, että pitäisi enemmän keskittyä viestin ulostuontiin ja kuuntelemaan toisen kanta ja asia loppuun sekä KYSYÄ, jos joku epäilyttää. Jos jättää kysymättä, voi kokea jonkun asian väärällä tavalla ja luoda mielessään kuvan turhalle tuputtamiselle.

Asioita kannattaa myös varmistaa oman ymmärtämisen takia. Jokainen ihminen tekee virheitä ja jokainen ihminen ymmärtää ja sisäistää asiat eri tavalla. Jotta hevosmaailmasta tulisi miellyttävämpi paikka, jossa ihmiset saisivat harrastaa haluamallaan tavalla ja ehkä kehittää harrastustaa uuteen, omanlaiseen suuntaan, täytyisi harjoitella niinkin perinteistä asiaa kuin kommunikointia. Kannattaa miettiä, kuinka moni sun elämässä oleva riita tai erimielisyys on johtunut väärinymmärryksestä, niitä todennäköisesti aika paljon. Koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa ajattelu- tai kommunikointitapaa. Menneeseen ei voi, eikä pidä vaikuttaa, mutta nykyhetkeen ja tulevaisuuteen voi ja joskus pitääkin vaikuttaa.