hevonen ja ihminen

Heti aluksi haluan kertoa, että postauksen kuvat ovat Anterosta eli mun entisestä puoliylläpito hevosestani, koska Antsa oli suunnan kääntäjä mun hevoselämässä. Antero on mun tähän astisen elämän elämäni hevonen, vaikka voi olla, että joskus Iiro saa tämän pystin. Eihän tämä postaus kerrokkaan suoranaisesti Iirosta millään tavalla, joten ehkä tämä ei ole suuri epäkohta tällä kertaa, sillä mikä tärkeintä: kuvissa on lämppäri.

Viime talvi sai mut ajattelemaan hevosten kanssa toimimista ihan eri tavalla. En voinut huonojen pohjien takia ratsastaa Anteroa ja tehdä aikaisempaan tyypillisiä asioita. Halusin kuitenkin käydä aktiivisesti tallilla, koska Antero oli niin älyttömän ihana hevonen, joten halusin viettää sen kanssa aikaa. Opeteltiin maastakäsittelyä uudenlailla kuin aijemmin, koska jotakin tekemistä oli keksittävä. Tehtiin jotakin järkevämpää kuin pelkkää pysähdystä ja peruutusta. Tämän takia ajauduin enemmänkin kiinnostumaan maastakäsittelystä ja hevosista ylipäätään. Loppujen lopuksi tämän menneen talven myötä olen nykyään tässä pisteessä ja tällä tyylillä Iiron kanssa.

Kuva on marraskuulta 2019 Siirin eli Ponivalon käsialaa. Niin suloinen Antsa!

Haluan käsitellä tässä postauksessa ihmisen ja hevosen välistä suhdetta. En kerro mitään faktatietoa, vaan mietiskelen ja herättelen ajatuksia. Tämä postaus sisältää siis paljon mun tämän hetkisiä ajatuksia liittyen siis niinkin yksinkertaiseen asiaan kuin hevoseen ja ihmiseen parina. Vaikka aihe on yksinkertainen, ei se kuitenkaan olekkaan niin yksinkertaista.

Suurin muutos mulla hevosten saralla on ollut ajatus siitä, että hevosella on oikeus päättää, koska miksi se ei saisi päättää? Oon saanu jotenkin semmosen kuvan, että jos hevosen päästää "niskan päälle" se rynnii päältä, rieputtaa ihmistä mukanaan ja on aivan mahoton. Oon huomannut, että mitä enemmän hevosen antaa päättää tai itseasiassa kertoa mielipiteensä, sitä enemmän hevonen sitä tekee. Aluksi Antero ei oikeastaan kertonut hirveästi mitään, mutta mitä herkemmäksi itse aloin, sitä enemmän Antero kertoi. Ohjien ottaminen loi suuremman reaktion kuin aijemmin, koska Antsa tiesi, että se saa eleillään ja viesteillään jotakin aikaan. Lopuksi tuntui siltä, että Antsa ei halunnut tehä mitään, koska se uskalsi tuoda sen niin selvästi ilmi ja tiesi, että sillä on jotakin vaikutusta.

Jos hevonen ei siis ole halukas tekemään mitään ihmisen haluamaa, miksi se ei saisi olla tekemättä mitään ihmisen haluamaa. Voi olla, että hevonen haluaa puoli vuotta vain elää laumansa kanssa ilman, että ihmisen kanssa tarvii tehdä mitään muuta kuin esim. syödä. Jos mulla olisi omassa pihassa tällainen hevonen, olisi se mulle ok, koska se olisi hevoselle paras ja tyytyväisin vaihtoehto. Tällöin yrittäisin keksiä laumalle lisää tekemistä, jolloin tämä ns. yhteistyöhaluton hevonenkin saisi tekemistä. 

Tämän kuvan on ottanut Venla Lotvonen syyskuussa 2019.

Sitä vain mietin usein, kuinka ihmiset kehtaavat pakottaa hevostaan. Kuinka he kehtaavat ottaa ronskimpia otteita, jotta he saavat oman tahtonsa läpi ja taivutettua hevosen siihen kaikesta usein erittäin hienovaraisesta vastaan vänkäämisestä huolimatta. Miksi ihmisellä tuntuu olla oikeus suuttua ja voittaa, mutta hevosen tulee aina olla pehmeä ohjien päässä ja taipua täydellisesti pohkeesta yms. Miksi hevonen ei saisi sanoa, että älä tee noin tai tämä ei ole sitä, mitä nyt haluaisin tehdä tai että minua hermostuttaa. Miksi hevosen pitää pystyä muuttamaan käyttäytyminen ihmiselle mieleiseksi? Miksi ihminen ei voi muuttaa käyttäytymistä hevoselle mieleiseksi? Johtuuko se siitä, että ihminen on aikalailla vallannut koko maailman ja päättänyt, että asioiden täytyy pyöriä heidän tahtonsa ympärillä. Vai johtuuko se siitä, että pelätää seurauksia, jotka tulee siitä, kun hevoselle annetaan päätösvaltaa. Hevonen eläisi ilman ihmisiä varmaan tyytyväisenä oloonsa. Ihminen eläisi ilman hevosia todennäköisesti ajatuksella, että kesytän nuo eläimet  ja myöhemmin pakotan omaan tahtooni tai suljen ne lasiseinien taakse näytille.

Pakolliset asiat tulee kuitenkin tehdä. Esimerkiksi hevosen kavioit täytyy huoltaa, mutta hevonen pitäisi mahdollisimman hyvin voida totuttaa tähän. Iiro ei erityisemmin tykkää säteiden pesusta, mutta usein kerron sille, että tämä on pakko tehdä, jotta päästään sädemädästä eroon.

Kuvassa Antero elokuussa 2019 aukoo suuta ja tuo ulkoisesti ilmi epämukavaa ja jännittynyttä olotilaa. Olisin voinut rauhoitella vaikka selästä alas tulemalla Anteroa, mutta ajattelin, että ratsastan sen rennoksi. Olisikohan Antero renoutunut vai jopa sulkeutunut tunteidensa kanssa sisimpäänsä, koska sen ulkoisista viesteistä ei ollut mitään hyötyä? Kuvan on ottanut Venla Lotvonen tai Anniina Karjalainen.

Hevosen koulutus saa myös ajatuksen juoksemaan. Päästäänkö koulutuksen lopputulokseen yleensä niin, että hevonen lakkaa yrittämästä kertoa, ettei jokin asia tunnu hyvältä ja vaipuu vain kököttäväksi ja pyydettävän tekeväksi hevoseksi. Nimittäin jos ne väistöt ei taivu, ne kuitenkin laitetaan taipumaan ja kun ihminen on voittanut kiistan, voidaan lopettaa. Hevonenhan ei ajattele näissä kiistatilanteissa muuta kuin omaa parastaan. Se ei ajattele, että vittuillaampas vähän tälle horoämmälle selässäni. 

Nykyään nähdessäni "hyvä" käytöksisen hevosen, mietin miten tähän tilanteeseen ollaan päästy. Onko hevonen luonteeltaan sellainen, ettei se kiinnostu ympäristöstään vai onko se loppujen lopuksi vaipunut syvälle itseensä, mahdollisimman kauas tilanteesta ja ihmisistä. Mun mielestä hevosen kuitenkin tulisi yleensä olla kiinnostunut ympäristöstään. Haluan nostaa esille Siirin (linkki Siirin instagramiin) vuokrahevosen, Kirpun, sillä olin aivan häkeltynyt, kuinka hyväkäytöksinen _kolme_ vuotias hevonen Kirppu oli. Kirppu oli (kuten mielestäni täytyykin) kiinnostunut ympäristöstään, ilmaisi mielipiteitä, mutta oli rauhallinen ja rento perusolemukseltaan. Siiri kertoikin, kuinka Kirpun kanssa on edetty rauhallisesti, mutta silti Siiri pystyy ratsastamaan Kirpulla kaulanarulla käynnissä, ravissa ja jopa laukassa. Kirppu on siis oiva esimerkki siitä, kuinka minun mielestä oikealla tyylillä koulutettu hevonen käyttäytyy ja toimii.

Alussa mulla ei oikein ollu mitään käsitystä, mitä me Antsan kanssa maastakäsin tehtäisiin. Useasti Antsa "sekosi" ravaten ja laukaten kentällä, vaikka se olisi ollut tosi liukas ja huono. Tämä kuva on joulukuulta 2019 c. Ponivalo/Siiri Salmi

Loppujen lopuksi ongelmien ratkaisut voivat olla todella yksinkertaisia. Niin yksinkertaisia, että niitä ei välttämättä hoksaa ajatella. Usein syytä aletaan ensiksi etsiä jotenkin vaikeasti, mutta syy asioille voi löytyä jostakin ihan arkisesta tekijästä. Syyt voivat olla yksinkertaisia, mutta niiden ratkaisut eivät välttämättä ole yksinkertaisia. Yksi vinkki, jonka oon ottanut käyttöön hevosten kanssa, mutta myös meidän pelokkaiden ja haukkuherkkien sekä osittain aggressiivisten koirien kanssa on se, että mitäpä jos komentaessa/rankaistessa kehuisin ja tsemppaisin. Jos hevonen tekee epätoivottua käytöstä, entä jos yrittäisit jututtaa sitä, etkä huutaa sille pää punaisena. Entä jos joskus nielisi "tappion" ja antaisi omasta egostaan palasen hevoselle ja antaisi hevosen "voittaa". Olisiko se niin paha joskus jättää se vääntäminen kesken ja tehdäkkin niin kuin hevonen yrittää pyytää. Ei tule säikähtää sitä, että hevonen alkaa pyytää enemmän ja useammin. Lopputulos voi olla mahtava.

Antsa antoi niin paljon ajateltavaa mulle maailmasta ylipäätään. Missähän oisin, mitä tekisin ja mitä ajattelisin ilman Anteroa? Tämäkin mahtava kuva on Siirin ottama kesäkuussa 2020.

Tuntuu, että tässä alkaa aikalailla olla mun sanottavat tällä kertaa. Olin ajatellut liittää tähän jo kerrottuun asiaan vielä ajatuksia apuohjista ja muutamasta muusta jutusta. Tämä jo kerrottu asia kuitenkin taitaa riittää tältä kertaa. Apuohjat siis saavat tulevaisuudessa ihan oman postauksensa.

Sen haluan sanoa loppuun, että olkaa rohkeita ja ajakaa hevosten (eläinten ylipäätään) oikeuksia eteenpäin. Voi olla vaikeaa ja pelottavaa olla eri mieltä jostakin, varsinkin naamatusten, mutta kun tulee olo, että jostakin haluaa sanoa niin sanokaa. Viekää teidän tietoja ja ajatuksia eteenpäin ja tuokaa niitä ilmi, jotta teidän ympärille kertyy ihmisiä, jotka ajattelee asioista samalla tavalla. Tunnen pitkästä aikaa jotakin yhteisöllisyyttä muutaman ihmisen verran hevosasioissa. En enään ole niin hukassa kuin kaksi kuukautta sitten.