lauantai 24. helmikuuta 2018

Jo viisi kuukautta takana

Tammikuu meillä meni hyvin ja saatiin tosi kivoja kouluiluja aikaan. Villikko toimi hyvin niin satulalla
kuin ilmankin. Kaikkien kertojen päätavoite oli saada hevonen rentoutumaan ja lähtemään pyöreäksi
sekä eteen alas. Soruutta, pysähdyksiä ja peruutuksia ollaan myös harjoiteltu ja mukava huomata, että
pysähdykset ja peruutukset onnistuu jo hyvin.  
  Tammikuun alussa mentiin myös muutamaan otteeseen puomeja ja se mitä päästiin kokeilemaan oli
Villikko tosi hyvän tuntuinen. Käytiin kerran myös tunnilla jolla mentiin puomeja ja ihan pieniä kavaletteja
(puomeja, jotka oli vähän ilmassa maasta) ja Villikko meni paremmin mitä osasin odottaa. Kunhan itse
aloin ratsastamaan tilanteessa enkä ratsastamaan vaan “jotenkin” samalla miettien mitä seuraavaksi
pitäisi tehdä ja milloin pitäisi tehdä.  
      Ei olla tietenkään maastoilua unohdettu. Vakkari maasto kavereina meillä toimii Venla ja Rontti.
Villikko ja Rontti on osoittautunut hyväksi maasto pariksi ja samalla kokoonpanolla jatketaan
tulevaisuudessakin.
4.2.2018 Maastossa Venlan ja Rontin kanssa.

 Videota, kun käytiin tämän kuun alussa maastoilemassa. Villikon kanssa viilletettiin tuossa pätkässä kauempana, sillä antoin hepan päästellä virtojaan. Videossa ei näy maaston alkua eikä loppua vaan lähinnä "keskivaihetta".
Villikko maaston jälkeen tallissa juuri pellavaveden saaneena.. :D
Vasemmanpuoleinen kuva on 16.2.2018 jolloin mentiin kentällä askenlajit
läpi ja lopuksii lyhyt maastolenkki. Toinen kuva eiliseltä.
 Eilen kokeilin ensimmäistä kertaa Villikolla kuolaimettomia suitsia ja samalla mentiin ilman satulaa. Oli tarkoitus ottaa vähän rennompaa menoa tähän väliin ja ensi kerralla jatkeaan varmaan maastoilemalla. Ennen varsinaista liikutusta mentiin käymään ottamassa kuvia Villikosta ja Rontista. Mun kamera on mennyt rikki, joten on aika taitolaji käyttää eli tämä selittää kuvien huonon laadun. Kuvista kuitenkin kiitos Venlalle. Kentällä tehtiin Villikon kanssa maastakäsittelyä. Villikon ollessa irti harjoiteltiin ihan perinteistä seuraamista, kääntymisiä, peruutuksia ja myös Villikon jäämistä odottamaan ja käskystä tulemaan luokse, joka onnistui mukavasti. Kuolaimettomilla Villikko meni pätkittäin mukavasti ja rentona. Harjoiteltiin siirtymisiä, jotka onnistui hyvin. Laukassa Villikko meni vasempaan suuntaan tosi mukavasti ja siihen oli loppu ravien ja käyntien kautta hyvä lopettaa.


 Tänään tulee viisi kuukautta siitä, kun aloitin Villikolla. Ei todellakaan tunnu, että oltaisiin menty niin kauan. Tuntui, että oltaisiin Kaapon kanssa menty pitkään vaikka alle kolme kuukautta ehtiin sillä mennä, mutta olen tullut tulokseen, että aika tuntuu pitkältä, koska kävin Kaapolla sen verran monta kertaa viikossa ja tehtiin paljon kaikkea.

Kevättä päin kuitenkin jo mennään ja on mukava huomata, että vaikka ulkona olisi paljon pakkasta
(pitkään ollut jo -15 siihen -25) aurinko kuitenkin alkaa jo lämmittämään ja paistaa melkein joka päivä.
Säätiedotusta on mukava katsoa, kun näyttää aurinkoa moneksi päiväksi peräkkäin.

maanantai 8. tammikuuta 2018

Taas vuoden verran enemmän hevosmiestaitoja.

Ennen olen kirjoittanut vuosi-postaukset "kuukausittain", mutta nyt ajattelin kokeilla uutta. Tähän vuoteen mahtui neljä hevosta ja kaikista niistä kirjoittaa oman lohkon miten vuosi meillä sujui. Loppuun mainitsen muutamia muita mukavia sekä ei niin mukavia asioita vuodesta 2017. 

Valtin kanssa aloitin maaliskuussa taas uudestaan, kun olin jäänyt totaallisen motivaationpuutteen takia tauolle marraskuussa 2016. Valtin kanssa aloitettiin normaalisti kouluilemalla ja suunnitelmana oli kesällä ottaa Valtti puoliylläpitoon. Yllätyksenä minulle kuitenkin tuli, että Valtti myytiin uuteen kotiin 7.4. Ei ehditty mennä kuin muutama kerta, mutta onneksi siinä päälle kolmen vuoden aikana ehdittiin tekemään kaikkea mukavaa. 


Pena tuli siis Valtista vaihdossa. Mentiin aluksi paljon maastossa ja juoksutettiin viikottain Penaa sekä irtohypytettiin muutamaan otteeseen. Aluksi siis kerättiin kuntoa ja kasvatettiin peruslihaksistoa näillä tavoin. Koska Pena tavallaan tuli Valtin tilalle, otin Penan puoliylläpitoon. Kesäkuussa siirryttiin totisemmin hiomaan kouluratsastusta. Penasta tuli tosi kiva kesäkuun loppuun mennessä, mutta puolessa välissä kesäkuuta sain kuulla, että Pena yritetään saada myydyksi heinä-elokuussa ja suunnitelmien mukaisesti Pena myytiin 3.8 uuteen kotiin. Penan kanssa ei hypätty kuin muutaman kerran vaikka mahdollisuuksia olisi ollut enemmänkin. Tunsin vain Penan olevan koulupuolella parempi, ainakin minun alla. Penan myötä mulla hiipui itseltä hinku päästä hyppäämään vaikka ennen olen kokenut olevani enemmän esteratsastaja.

C. Essi Honkala
Kaapoa aloin vuokraamaan jo ennen Penan lähtöä, koska osasin varautua hankkimalla uuden vuokrahevosen. Kaapon kanssa lähti menemään paljon paremmin kuin Penan ja löydettiin nopeammin se yhteinen sävel. Kaapon kanssa innostuin myös hyppäämään ja muistin kuinka mukavaa se on! Hyppyhommat aloitettiin vasta noin viikko ennen kuin Kaapo vaihto tallipaikkaa toiselle paikkakunnalle. Kaapon kanssa mukavimpia muistoja on ehdottomasti, kun innostuttiin käymään Anniinan ja Easyn kanssa ilman satulaa maastoilemassa muutamaan otteeseen! Kaapo oli tosi menevä kaveri ja tuntui hieman arvaamattomalta, mutta ensimmäisen laukan jälkeen mietin vain, että eihän tässä mitään ongelmaa ole ja kohta löydettiin itsemme laukkaamasta raviradalta. Tuon päälle 2kk aikana menin Kaapolla välillä jopa 4krt viikossa ja vuoden parasta aikaa oli ehdottomasti Kaapon kanssa touhuilu! 


Villikon kanssa aloitettiin jo syyskuussa vielä Kaapon ollessa, koska osasin taas varautua siihen, että hevonen lähtee alta. Minun ilokseni huomasin Villikossa paljon samoja piirteitä kuin Kaapossa. Marraskuu oli meidän kannalta hiljaisempi kuukausi, mutta joulukuussa taas aloiteltiin aktiivisemmin ja sillä tiellä on pysytty ja varmasti vielä pysytään! Villikon kanssa 2017 maastoiltiin ja harjoteltiin kentällä perusjuttuja. 


Koska en halua lopettaa postausta huonoihin puoliin vuodessa 2017, joten otetaan ne ensin ja sen jälkeen kivoja kokemuksia.

-Tottakai ikäviin kokemuksiin kuuluu Valtin, Penan ja Kaapon menettäminen, mutta myös taukoni aikana lähtenyt Sakke. Saken kanssa meillä on historiaa sen verran, että se on ollut minulla muutama vuosi taakseppäin puoli ylläpidossa ja menin aikalailla suurimmaksi osaksi 2015 syksyn Sakella. Koko 2015 vuonna varmaan eniten ratsastin Sakella ja tykkäsin kovasti tästä suokkipojasta, mutta oli Saken aika löytää uusi koti ja se koitti tuolloin.

-Pihkalan esteleiri missä myös heinäkuun alussa ei ollut ihan odotusten mukainen. 2016 leiri oli huomattavasti mukavempi, mutta ratsastukset kuitenkin oli 2017 vuonna onnistuneempia. 


-Vielä yhdet "suru-uutiset" tälle vuodelle on ne, että paljon minun kehityksessä mukana ollut fwb-tamma Maisa lopetettiin vanhuuden tuomien oireiden takia lokakuussa. Maisalla en niinkään hirveästi ratsastanut muuta kuin muutamalla tunnilla, mutta Maisan ja Hellun mukana pääsin moniin kisoihin ja valmennuksiin, joista mukavimpia oli ehdottomasti 2015 ja 2016 kenttikset äimärautiolla!

+ Olen tyytyväinen, että vuonna 2017 sain ratsastaa paljon hevosilla, jotka oli kokemattomempia kuin aijemmat ratsut. Näiden takia sain korjattua virheitä, jotka kokeneet hevoset piilottivat minusta. 

+ Meidän tallin järjestämät harjoitus-kenttäkisat toukokuussa oli mukavat. Itse toimin buffetissa, esterata kokeessa ratahenkilökuntana ja maasto-osuudella olin yhdellä maastoesteellä. 

+ Ensimmäinen pitempi kisareissu uuteenkaarlepyyhyn kenttäkisoihin kesäkuussa oli uusi ja mukava kokemus, koska ennen en ole ollut kuin päivän kestävillä reissuilla vaikka nekin ovat venähtäneet pitkiksi päiviksi. 

Vili odottelemassa, että pääsee esteverkkaan uudessakaarlepyyssä. 10.6.2017
+ Kesän puoliylläpito ja muutenkin kokonaisuudessaan kesä-lokakuu oli todella mukavaa aikaa. Kaikki uittoreissut Penan ja Kaapon kanssa on jäänyt mieleen. Oltiin useaan otteeseen tallilla yötä ja heinäkuussa myös huolehtimassa tallista lauantaista keskiviikkoon, joka oli ehkä kesän kohokohta. Pääsin maastoilemaan opettajani jättiläisellä, jolla kokoa on ainakin se 180cm...

+ Itse Villikko. Olen niiiiiiin tyytyväinen, että saan ratsastaa tuolla pienellä suokilla ja päästä kehittymään sen kanssa!

+ Sain paljon uusia hevoskokemuksia ja pääsin muutaman kerran ensimmäistä kertaa yli vuoteen leikkimään poniratsastajaa ja poneista tykkään!

Vuosi 2017 oli tähän mennessä ehdottomasti paras vaikka mukaan mahtuikin monia hevosen menetyksiä. Onneksi sain kuitenkin kokea niistä jokaisen! Välillä mietin, että missähän vaiheessa oltaisiin Penan kanssa nyt, jos sitä ei oltaisi myyty. Nyt on kuitenkin hyvä pohja lähteä vuoteen 2018! 


lauantai 6. tammikuuta 2018

Vuoden aloitus suokki-herran kanssa

2017 oli ja meni. Elokuussa vähän jälkeen koulun alkamisen unohdin blogin kokonaan. Elokuusta
lokakuun alkuun mentiin ja tehtiin kaikkea kivaa Kaapon kanssa. Tykästyin siihen hevoseen
niin paljon etten ennen kehenkään muuhun. Kaapo vaihtoi lokakuun alussa tallipaikkaa toiselle
paikkakunnalle. Olin osannut varautua tähän, joten olin mennyt jo muutaman kerran Villikolla siinä
sivussa. Tähän väliin muutama kuva Kaapon kanssa tuolta ajalta.

   Henkilön Elina Greus kuva.
  Henkilön Elina Greus kuva.
  Henkilön Elina Greus kuva.

Lokakuussa maastoiltiin Villikon kanssa ja mentiin syyslomalla ensimmäistä kertaa kentällä.
Marraskuussa kävin vain muutaman kerran Villikon luona, koska koulu ja koira vei paljon aikaa sekä
ehkä pieni motivaatio pula Kaapon jälkeen. Joulukuussa aloin käymään taas aktiivisemmin. Mentiin
joulukuussa kentällä ja myös maastossa.

Henkilön Elina Greus kuva.

Nyt vuoden vaihduttua motivaatio on taivaissa! Tänään mentiin käymään aluksi Venlan ja Rontin kanssa käymään maastossa. Tehtiin sen verran lyhyt ja helppo lenkki, että ehdittiin mennä parikymmentä minuuttia vielä kentällä. Mentiin Villikon kanssa harjotusravi harjotuksia. Kentän keskellä pituushalkaisijalla oli ravipuomit joita mentiin ja vaihdettiin aina puomien jälkeen suuntaa. Siinä ohella aina taivuttelin Veikkoa ja oli niin kivan tuntonen etten kestä! Otettiin kentällä vain muutamat laukat molempiin suuntiin ja lopuksi kevyttä ravia eteen alas ympäriinsä.



Villikko oli sen verran mukavan tuntoinen, että ensi
kerralla kyllä menen puomeja jos kenttä sen sallii.
Tältä päivältä ei ole ratsastuskuvia, mutta saatan tulevissa postauksissa julkaista GoPro materiaalia.

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Kesäloma taputeltu

Kesäloma taputeltu ja huomenna tulisi palata koulunpenkille... Paras kesä vähään aikaan! Meillä on ollu Venlan ja Anniinan kanssa kyllä hauskaa. :D
Tämän päivän puomitreeni vaihtuikin parinkymmenen minuutin ilman satulaa höntsäilyyn. Kaapo sai uudet kengät jalkoihin aamulla ja tarkoituksena oli ottaa ensimmäiset puomitreenit ja askel kohti ensimmäisiä mahdollisia esteitä.  Ulos astuessa mieli kuitenkin muuttui nopeasti sortsit jalassa ilman satulaa höntsäilyyn.

Venla ja Kaapo miettimässä, että jaksaisko raahautua kentälle...
Aluksi Kaapo sai irti ravailla pitkin kenttää, jonka jälkeen hyppäsin itse selkään. Otettiin nopeasti ravia jossa tuli samat ongelmat esiin kuin viimeksi. Nimittäin jäätävä takakeno… Kai se on ihan suotavaa vielä tässä vaiheessa? Hain Kaapoa vaan ravissa ja laukassa pyöreäksi molemmissa suunnissa. Läkähdyttävän kuuma ilma ja ihanat paarmat teki asiasta vaikeampaa, jonka takia en kauaa halunnut Kaapoa kiusata. Maastossa käytiin lopuksi ottamassa ravia ja laukkaa ja tämän päivän liikutukset sai olla siinä.

Tästä alaspäin kuvat c. Venla
Ruokatauko...
Ohjat takaisin!
Nyt jo näytää paremmalta.

      Tallissa vielä pestiin Kaapo Venlan kanssa ja myös Kaapon harjat, jotka kuivuivat todella nopeasti auringon paisteessa. Ensi kerralla voitaisiin ehkä kokeilla niitä puomeja jos keli sen sallii. Onneksi tulee syksy ja alkaa viilenemään!

Vuosi sitten hieman erinäköisempi ja ponimaisempi ratsu alla. Tämäkin yllättäen Venlan ottama. ;)
Loppuun vielä maaanantailta videopostausta, kun maastoiltiin seuranamme Easy ja Anniina sekä Venla meni koulua ja hyppäsi Rontilla sekä myös videota meidän kesästä. Video tehty hieman etuajassa, joten Kaaposta ei videossa mitään materiaalia. :(


torstai 3. elokuuta 2017

Edellisitä hyvästelyistä ei ole kuin vajaa 4kk

En todellakaan olisi halunnut kirjoittaa tätä postausta vielä. Heti kun julkaisin edellisen postauksen näen Facebookissa Penan lähteneen uuteen kotiin. Olo on hirveä. En halunnut alkaa muokkailemaan edellistä postausta, joten kerron sen nyt vasta tässä.

Minun suhtautuminen Penaan ei aluksi ollut hyvä. Ikävöin Valttia niin paljon ja tuntui, että Pena yrittäisi olla jokin Valtin korvike ja Penan takia Valtti lähti. Ensimmäisellä ratsastus kerralla tiesin, että kuinka paljon tulen joutumaan tekemään tämän hevosen eteen. Nyt jos minut laitettaisiin sen saman hevosen selkään millä silloin 20.4 menin ja sitä väitettäisiin Penaksi niin en uskoisi. Siitä on tullut niin mahtava kouluhevonen ainakin minulle itselleni.
Ensimmäisten esteiden jälkeen  mielipiteeni oli oikeasti se, että onko pakko. En todellakaan heti syttynyt Penalle. Kuitenkin hetkittäin huomasin, että onhan tämä ihan kiva kaveri, mutta hetkittäin taas ärsytti, koska “Pena vei minulta Valtin” vaikka eihän se hevonen mitään sille voi. Kuulin saavani silloin päivä ennen Valtin lähtöä laadukkaamman ja parempi liikkeisen hevosen. Ei paljon siltä tuntunut. Esteiden jälkeen ei tehnyt enään mieli hypätä. Seuraavaan hyppykertaan meni yli kuukausi ja sekään ei mennyt kuin elokuvissa. Oikeastaan mikään koulutreeni ei onnistunut hyvin omasta mielestäni. Ensimmäinen mielestäni hyvä kerta oli, kun toukokuun loppu puolella menin ilman satulaa hackamoreilla. Siitä oikeasti jäi hyvä fiilis. Blogissa en uskaltanut kertoa oikeita mielipiteitä, koska olisin varmasti saanut kuulla niistä jotain. Nykyään pyrin kertomaan miten oikeasti on mennyt enkä kaunistelemaan huonoja asioita.

20.4

  Hyppääminen ei enään kiinnostanut oikeastaan yhtään vaikka olin aina mielestäni ollut esteratsastaja. Mentiin paljon maastossa ja paljon koulua. Penasta oli jo kesään mennessä tullut minulle tärkeä, koska se oli saanut ajatukset pois enemmän Valtista. Minusta on Penan kanssa alkanut kuoriutumaan kouluratsastaja. Viimeisimmän hyppykerran jälkeen siihen oli hyvä päättää, koska Pena oli oikeasti hyvä. Sen jälkeen mentiin vain koulua ja kehityttiin paljon lyhyessä ajassa. Venla ja Anniina kehui monesti hyvissä pätkissä tai jälkeen päin Penaa, joka nostatti mielialaani ja ajattelin, että kyllä tästä vielä hyvä tulee.
Heinäkuussa meinasin lähteä estekisoihin hetken mielijohteesta, mutta huonon ratsastuskerran takia en mennyt. Penan myymisestä sain kuulla kesäkuussa ja olin hieman kauhuissaan, että ei ole enään paljoa yhteistä aikaa. Mulle sanottiin, että Penan myyminen on ollut tiedossa jo silloin kun se tuli, mutta olen varmaan halunnut unohtaa sen ja keskittyä sen aikaseen nykyhetkeen. Monestikkohan Penaa tarjottiin minulle, mutta ei se ollut mikään halpa ja hevosen pitäminenkään ei ole halpaa harmikseni. Jos se ei olisi lähtenyt oltaisiin treenattu paljon koulua ja varmasti joskus menty kisoissakin, mutta minkäs teet kun minulla ei ole mitään päätäntävaltaa Penasta.

Ensimmäiset esteet. 
Yksi kivoimmista maastoista!

Ensimmäinen mielestäni oikeasi hyvä kerta.

 Nyt minulla on kuitenkin onneksi Kaapo, jonka kanssa kaikki on lähtenyt menemään mahtavasti ja todella pidän siitä hevosesta.
Minulla ei ole nyt mitään mielenkiintoa tehdä mitään kunnon “hyvästely”videota, koska olen mielestäni tälle vuodelle tehnyt jo tarpeeksi ja ootte aikalailla nähny aina koosteista miten mennään.

Kiitos kaikesta Percipus

Missä mennään uljaan mustan kanssa

En ole kirjottanut ensimmäisen ratsastuksen jälkeen mitään, koska en ole tullut aikaiseksi. Ollaan kuitenkin touhuiltu yhdessä ja tässä postauksessa kerron niistä!

25.7 Mentiin ilman satulaa. Ravailtiin paljon puomien läpi ja niiden läheisyydessä, koska Kaapolla on ilmeisesti huonoja kokemuksia esteiltä, jonka takia meinaa jännittää niitä. Loppua kohden Kaapo ei enään yhtään ollut niistä jännittynyt. Tehtiin paljon käynti-ravi siirtymisiä, jotka meni suurimmaksi osaksi tosi hyvin ja Kaapo oli kivan herkkä! Tipuin muutamaan otteeseen aluksi ihan vaan siitä syystä, että keskittyminen herpaantui ja tasapaino petti. Yhdessä vaiheessa pyysin Kaapoa käyntiin, mutta ajattelikin että lisään ravia jolloin moksahdin alas ja sydän suli, kun Kaapo kääntyi ja käveli luokse anteeksi pyytelevästi. Muulloin kun tipuin omasta syystä sitä ei kiinnostanut, mutta tuo oli ihana ele! ♥ Harjoteltiin myös laukan nostoja, jotka alkoi olemaan kivan rauhallisia.



29.7 Kuvattiin Kaaposta videota omistajan pyynnöstä myynti tarkoitukseen… Laitoin hackamoret sen takia, kun aluksi käytiin maastossa laukkailemassa ja ravailemassa. Tultiin kentälle ja otin suoraan ravia, koska oli saanut otettua hyvät välikäynnit. Kaapo oli tosi hyvä ravissa molempiin suuntiin ja liikkui taas astetta rennommin mitä viimeksi, joten kyllä tää tästä! Laukka meni hyvin ja varsinkin vasempaan suuntaan alkoi rauhoittumaan ja pyöristymään tosi hyvin. Otin vielä pitemmällä ohjalla kevyttä laukkaa ja ravia. Venla pääsi selkään loppukäynneille.


1.8 Lähdettiin uittamaan Anniinan(ja Easyn) sekä Venlan(ja Vilin) kanssa. Ravailtiin vaan menomatka. Mitä olen kuullut ja nähnyt Kaapolla on ollut hieman ongelmia veden kanssa. Ei yleensä ole kastellut kavioita enempää. Nyt kuitenkin pienen katselun jälkeen Kaapo lähti hieman syvemmälle rantaa pitkin kävelemään omatoimisesti Vilin perässä. Pikku hiljaa uskaltautui leikkimään vedellä ja lopussa oltiin jo melkein selästä asti vedessä. Olin niin tyytyväinen Kaapoon ja se sai vuosisadan kehut. ;D Uiskentelin itse vedessä ja selästä käsin Kaapon kanssa mentiin. Käytiin laukkaamassa yhtä ylämäkeä ja takaisin mentäessä taas ravattiin. Juuri sopivasti sain Kaapon karsinaan, kun alkoikin ukkostaan.



Puhuin videosta myynti tarkoitukseen. Kaapoa tullaan tänään, torstaina katsomaan. Tottakai toivon ettei saisi kotia, mutta jos se kerta etsii uutta kotia niin toivon sen myös saavan hyvän sellaisen. Näiden viikkojen aikana Kaaposta on tullut mulle todella tärkeä ja se on juuri mun tyylinen hevonen. Tänään myös toinen minulle tärkeä hevonen saattaa saada uuden kodin. Nimittäin Pena. Jos Kaapo ja Pena saa molemmat uuden kodin niin minulla ei vähän niinkuin ole enään hevosta, mutta täytyy elää hetkessä ja nauttia vielä Kaapon kanssa toivottavasti toistemme seurasta pitkään!