Maastoilua ja "rataharjoituksia"

Keskiviikkona päädyttiin Sofian kanssa kentälle tullessa laskemaan sielä olleet esteet puomeiksi, mutta jätettiin osa siihen 30cm-40cm korkuisiksi. Villikon kanssa oli tarkotus tulla muutamaa 30cm ja 35cm "estettä" ja jättää 40cm Sofian ja Easyn hoideltavaksi. Villikon kanssa aijemmin ei oltu (lukuunottamatta yhtä tuntia), menty puomiratoja ja tunnillakin ne olivat melko yksinkertaiset, koska keskellä kenttää ravipuomit ja yhdet laukka innarit ja puomit. Nyt kuitenkin oli tarkoitus ottaa ensimmäiset "rataharjoitukset". 

Jo alkukäynneissä hain Villikkoa rauhalliseksi, koska tuppaa olemaan menevän luonteen takia hieman liian energinen ja jos siihen ei heti alussa puutu, tuppaa olemaan vähän ärsyttävä ratsastaa. Tehtiin myös pari kertaa muutaman askeleen loivat väistöt, jotka meni mukavasti! Käynnissä testasin eri tehtävien avulla pidättävän sekä eteenpäin käskevän avun. Ravissa tehtiin paljon ympyröitä ja samalla mentiin kahdeksikkoa. 

        Laukassa haettiin rauhallisuutta ja alkuverryttelyksi mentiin pääty-ympyrällä puomia. Villikko oli mukavasti tuntumalla eikä vedättänyt innostuessaan vaikka laukattiin ja yhdistettiin siihen puomi, joka oli todella positiivista. Saatiin puomille molempiin suuntiin hyvät tiet ja hyviä paikkoja. 

        Kellä tahansa hevosella menen niin tuo pääty-ympyrällä ihan vain yhden puomin ylittäminen on helppo tapa tottua "hyppyyn" tai huomata millä päällä hevonen on ja pitääkö itse katsoa enemmän paikkoja vai osaako hevonen hoitaa sen aikalailla itse, koska tämmösilläkin on tultu monesti mentyä. Villikko osasi aika hyvin itse katsoa paikkoja, mutta piti sitä kyllä auttaakkin, ettei liian lähelle päästä. Tästä jäi hyvä mieli, koska Villikko tuntui niiiin mukavalta, joten oli hyvä mieli lähteä "hyppäämään"!

Mentiin erilaisia ratoja Sofian kanssa vuorotellen ja toisen mennessä, toinen kuvasi eli kuvista ja videoista kiitokset Sofialle. Radoissa oli esteiden päällä laukan vaihtoa, mutta oletin ettei Villikko vaihda, mutta pyrin ratsastamaan vaihtoa ajatellen ja muutamaan otteeseen vaihtoikin laukan eli hyvä Villikko! Muutenkin tuli tilanteita jolloin piti laukkaa vaihtaa ja saatiin suoritettua muutaman kerran todella näppärästi vain muutamalla raviaskeleella ja Villikko välillä vaihtoi itsekseen laukasta laukkaan. Positiivisesti olen yllättynyt miten hyvin Villikko oli avuilla ja näytti se myös tykkäävän tuosta hommasta. Sillä ei hirveästi ole tähän ikään mennessä tietenkään vielä hypätty ja se on jo siihen nähden noin hyvin avuilla. Varmasti johtuu siitä, kun on edetty rauhallisesti ja opeteltu perusapuja niin heti paljon mukavempi aloittaa esteitä, kun on ns. varmat otteet. 

Niiden pienien esteiden myötä mitä tultiin, Villikon hyppy tuntui mukavalta vaikka oli siihen aluksi totuttelemista. Lopuksi käytiin vielä maastossa kävelemässä loppukäynnit ja ennen niitä tietenkin venyteltiin ravissa ja laukassa. Keskiviikosta jäi hyvä fiilis ja tästä taas jatketaan.

Villikko odottaa pellavavettään. "Tuo se jo!" 

Torstaina käytiin Sofian ja Mörkön kanssa maastossa. Mentiin aikalailla käynti maasto, mutta muutamat ravipätkätkin otettiin. Nämä pari kertaa mitä ollaan tämän lämppäri ruunan kanssa maastoiltu, on Villikko ja Mörkö osoittautunut hyviksi maastokavereiksi!

Näiden kanssa rämmittiin ja alitettiin oksia torstaina maastossa. ;D Rento, mutta mukava maasto! 

En vielä ainakaan ole kehitellyt suunnitelmia ensi viikon osalta. Sitä seuraavalla viikolla ollaan Sofian kanssa tallilla tetissä tiistaista perjantaihin, joten varmasti jonakin päivänä niistä tehdään Villikon kanssa jotakin!

Me pyritään mennään hyvällä fiiliksellä

Ennen haaveena oli päästä hyppäämään joskus tulevaisuudessa kisoissa isoja esteluokkia ja menemään vaativia koululuokkia. Tottakai olisi nytkin siistiä, jos joskus tulevaisuudessa hyppäisin kisoissa metriä tai menisin koulukisoissa edes HeB. Menneen vuoden aikana opin kuitenkin arvostamaan ratsastuksessa enemmän hevosen ja ihmisen välistä suhdetta sekä ihailemaan enemmän sitä kuinka joku hyppää esteratoja maltillisissa ja joillekkin ehkä pienissä korkeuksissa pelkällä kaulanarulla. Toivon, että joskus mulla on jonkun hevosen kanssa niin hyvä suhde, että voidaan tehdä melkein mitä vain, kuten hölökytellä pelkällä kaulanarulla.

 Jotku kokee inhottavaksi sen, että kisataan koulupuolella vaikka VaB luokkaa ja että parempi vain puksutella maastossa. Oon kuitenkin suhtautunu ite noihin kouluratsastuksiin niin, että menee niin pitkälle tasopykälissä kuin se on hevoselle mieluista ja se tekee sitä omasta tahdosta eikä pakotuksesta. 

Kuvituksena toimii kuvat Saken kanssa tunnilta 2016, koska ovat jääneet julkaisematta ja ettei monissa postauksissa pyöri samat kuvat. C. Sofia

Näiden vuosien aikana, kun oon jotakin ratsastuksesta kuitenkin ymmärtänyt niin nykyään varsinkin, kun katson tosi paljon live-lähetyksiä kisoista niin tekee vähän pahaa katsoa miten jotkut suuttuu hevoselle niin pahasti kieltäytymisestä ja varsinkin, jos ulkopuolisena huomaan sen olevan ratsastajan virhe. Sekä jos hevonen pelkää jotakin ja aletaan vain riuhtomaan käsillä ja potkimaan hätäsesti kannuksilla, että mene mene mene jottei tulisi virhepisteitä yliajasta tai siltä se meno ainakin näyttää. Olen valmistautunut siihen jo pitempään, että jos joskus löydetään Villikon kanssa itsemme kisoista este- tai kouluradalta niin Villikko saattaa pelätä kouluradalla tuomaripäätyä tai esteradalla jotakin porttia tai katsojia. Siinä tilanteessa ei pidä olla niin kamalan totinen vaan yrittää jättää nuorelle hevoselle hyvä mieli tilanteesta vaikka se sitä aluksi pelkäisi.

Yhdessä Facebook-ryhmässä joskus puhuttiin kuinka on parempi sahata hevonen pyöreäksi kuin antaa juosta "normaalisti". Oon niin erimieltä tuossa asiassa. Tiedän ja olen nähnyt niin somessa kuin livenäkin tätä ajattelutapaa ja en todellakaan arvosta tätä ratsastustyyliä tai näitä ratsastajia samalla tavalla kuin heitä, jotka on maltillisesti yrittänyt ja hakenut hakemisen perään ilman hevoselle huonojen kokemuksien antamisen kautta kaulaa kaarelle tai hevosta pyöreäksi. Joskus on päiviä, kun hevonen jotenkin ei toimi ja pelkkä eteen alas on haastavaa, mutta sahaamiseen en ole tarttunut koskaan muuten kuin hetkissä, että hevonen laukkaa tietä tai kivikkoista polkua päin eikä pysähdy maastossa. Niistäkin harvoista kerroista on jäänyt huono fiilis, mutta parempi se kuin että kivikkoisella tiellä satuttavat itseään? 

Avot ja sulut on aina ollu mulle vaikeita, mutta olen kuitenkin ne osannut. Niiden kanssa monesti tunsin turhautuvuutta ja ärtymystä. Tässä hakemista avoihin. 

Nyt, kun olen tutustunut Villikkoon niin olen huomannut, että se on aika "herkkä" ja sen myötä minustakin on tullut paljon hellempi kaikin tavoin hevosten kanssa ja anteeksi antavaisempi. Ennen saatoin suuttua toisen hevosen kanssa, jos jokin ei mennyt niinkuin piti ja sen myötä annoin kovempia käskyjä. Koskaan en ole kuitenkaan alkanut raippojen kanssa heilumaan tai repimään päättömästi ohjista. Nykyään huomaan etten ota "nokkiini" virheistä vaan ajattelen, että noh ensi kerralla paremmin. Sekä Villikon kanssa ei hikipäässä väännetä, että nyt pakko saada väistö menemään kentän keskeltä uralle vaan ihan muutaman askeleen sarjoja pitkin ratsastusta muutamia kertoja. Villikon kanssa mikään ei tunnu niin totiselta enään ja senkin takia oon tyytyväinen, että saan mennä Villikolla, koska se on opettanut omana itsenä ilman mitään valtavia estekorkeuksia, koululiikkeitä tai anteeksiantamattomuuden kautta kehittämään minua ratsastajana.

Mukava sen verran nähdä vanhoja kuvia ja vanhoja ongelmia, kuten tuo, että jalkani jää "rullalle", kun unohdan sanonnan jalka pitkänä ja rentona. Nykyään onneksi jalka pysyy paremmin kurissa eli eteenpäin menty! 

Yleensä en kirjoita omista mielipiteistä tänne tai ainakaan näin pitkästi mitään, mutta asia on pyöriny mielessä todella paljon ja en oikeen ole tiennyt kenelle niistä puhua, joten ajattelin kirjoittaa ne muistiin ja samalla tänne blogiin, jos jotakin nämä kiinnostavat. Tuntui, jopa vähän hyvältä päästä kertomaan oma mielipide ja tykkään keskustella tästä aiheesta. Jopa joskus voisi lisää tehdä asiasta postauksia perus liikutuspostausten yhteydessä, koska perus liikutuspostaukset tekee omasta mielestä ainakin blogista tylsän. Aina olen ajatellut etten saa tekstiä aikaan, mutta ihan hyvinhän tätä tuli ilman sen suurempia pähkäilyjä mitä kirjottaa, koska olen niin paljon tätä asiaa miettinyt itsekseen. Ettei jää fiilistä, että minua ei kiinnostaisi koskaan kisaaminen tai vastaava niin minä olen kyllä kiinnostunut siitä kunhan siihen ollaan valmiita eli ei toooodellakaan vielä. 

  En tuomitse ketään, koska jokainen vaikuttaa ja itse päättää (toivottavasti) miten käyttäytyy hevosille, mutta kerroin vain oman mielipiteeni asiaan ja varmasti joku on asiasta erimieltä tai kokee, että toin väärällä tavalla asiani ilmi. Ensimmäinen kerta, joten en vielä ole ihan kartalla miten kirjoittaa omaa mielipidettä.

Venlan ja Rontin kanssa torstain viettelyä

Kuvituksena toimii pääosin minun ottamat kuvat Venlasta ja Rontista tältä päivältä. Venlan ja Rontin Instagramiin pääset täältä.

Tietää, että kesä on tulossa, kun huomaa -10 pakkasillakin auringon lämmittävän. Kevättä ja kesää olen odottanut ja odotan edelleen innolla. Talvi on niin pitkä aika, että meinaan jossain vaiheessa "turtua" sen pituuteen, kylmyyteen ja pimeyteen vaikkakin nyt on jo pitkälle kuuteen suhteellisen valosaa, joka on hyvä puoli talleilun kannalta, että ei tarvitse kentällä pitää valoja sekä voi kuvata vielä iltapäivälläkin ilman, että kiireessä pelkää tulevan pimeää ja samalla lähtisi kuvaus mahdollisuudet. 

Viime viikolla menin Villikon torstaina kentällä todella rennosti kaikissa askenlajeissa ja sain kuvia+videoita, joista kiitos Sofialle! Villikko tuntui kivalle, mutta pureskeli kuolainta inhottavasti pitkästä aikaa. Saatiin kuitenkin kivojakin pätkiä. Kuvissa näytän vaan pitkälle, koska tuo mun "munkki takki" on niin tankin näköinen, että se saa näyttämään isolta. 

       Perjantai meni myös rennosti, mutta tällä kertaa maastoillen. Käveltiin helpostikkin yli puolet, koska törmättiin Venlaan ja Ronttiin maastossa, jotka oli liikkeellä maastakäsin ja jäätiin kävelemään samaa matkaa tallille. Maanantaina käytiin taas maastoilemassa, mutta nyt pitemmin ja poikkeuksellisesti meidän tallilla tallipaikalla olevan lv. ruunan kanssa. Maasto meni hyvin vaikka Villikko kerran testasi olenko ihan hereillä, mutta meni heti rauhassa ja ravattiin kaikki ravit pitkin ohjin, jotta Villikko pääsee venyttelemään haluamansa mukaan. Laukkakin saatiin suoritettua oikein mukavasti ja rauhallisesti! 

 Pistän tähän väliin muutaman Sofian ottaman kuvan ja videon.

 

 Kuten videosta huomaa Villikko vänkslää vähän kuolainta aina välillä, mutta eikö se ole ihan ymmärrettävää vielä tässä vaiheessa, kun vasta opetellaan ihan perusjuttuja. Huomaan kuitenkin itsessäni nyt jo sen verran muutosta ja kehitystä, että osaan paljon paremmin ratsastaa Villikon askelissa ja tällä meinaan ravissa kevennystä ja istumista niin ravissa kuin laukassakin. Villikon laukka on todella ihana ja hauska, koska on ehkä vähän jompa pompottava tai pikemminkin "ilmava" ja tämä tuotti syksyllä paljon vaikeuksia istua selässä järkevästi ja nyt jo laukka näyttää istumiseni kautta paljon paremmalta. Kuten huomaa annoin Villikon mennä aika lepposasti eli en vaatinut paljon mitään vaan lähinnä hölökyttelin. 

Maanantaina maastossa.

Tänään lähdettiin Venlan kanssa ratsastamaan Ronttia, tai siis Venla ratsasti ja toimin seurana sekä kuvaajana. Saatiin ideaksi kuvata pienimuotoista koostetta päivästä blogiin. Muuten meni aikalailla suunnitelmien mukaan, mutta kamera välkytteli punaista akkua (onneksi vasta ratsastuksen jälkeen) ja video sai mittaa sen yli 8min eli se siitä "pienimuotoisesta koosteesta"... Toivottavasti video kuitenkin on mieluista katsottavaa, sillä en ole viime elokuun jälkeen kuvannut minkään näköistä videopostausta tms. 

Tällaista tällä kertaa. Ensi kerralle Villikon kanssa ei vielä ole suunnitelmia. Mahdollisesti saatan ajautua Sofian kanssa maastoon tai sitten mennään kentällä. Kerro toki mitä tykkäsit postauksesta tai mitä parantaa! Videoon olen kuitenkin suhteellisen tyytyväinen, koska yleensä meidän kuvaamat videot on tooosi sekavia, joten tämä oli hyvä edellisiin nähden. ;D

Jo viisi kuukautta takana

Tammikuu meillä meni hyvin ja saatiin tosi kivoja kouluiluja aikaan. Villikko toimi hyvin niin satulalla
kuin ilmankin. Kaikkien kertojen päätavoite oli saada hevonen rentoutumaan ja lähtemään pyöreäksi
sekä eteen alas. Soruutta, pysähdyksiä ja peruutuksia ollaan myös harjoiteltu ja mukava huomata, että
pysähdykset ja peruutukset onnistuu jo hyvin.  

  Tammikuun alussa mentiin myös muutamaan otteeseen puomeja ja se mitä päästiin kokeilemaan oli
Villikko tosi hyvän tuntuinen. Käytiin kerran myös tunnilla jolla mentiin puomeja ja ihan pieniä kavaletteja
(puomeja, jotka oli vähän ilmassa maasta) ja Villikko meni paremmin mitä osasin odottaa. Kunhan itse
aloin ratsastamaan tilanteessa enkä ratsastamaan vaan “jotenkin” samalla miettien mitä seuraavaksi
pitäisi tehdä ja milloin pitäisi tehdä.  

      Ei olla tietenkään maastoilua unohdettu. Vakkari maasto kavereina meillä toimii Venla ja Rontti.
Villikko ja Rontti on osoittautunut hyväksi maasto pariksi ja samalla kokoonpanolla jatketaan
tulevaisuudessakin.

4.2.2018 Maastossa Venlan ja Rontin kanssa.

 Videota, kun käytiin tämän kuun alussa maastoilemassa. Villikon kanssa viilletettiin tuossa pätkässä kauempana, sillä antoin hepan päästellä virtojaan. Videossa ei näy maaston alkua eikä loppua vaan lähinnä "keskivaihetta".

Villikko maaston jälkeen tallissa juuri pellavaveden saaneena.. :D

Vasemmanpuoleinen kuva on 16.2.2018 jolloin mentiin kentällä askenlajit
läpi ja lopuksii lyhyt maastolenkki. Toinen kuva eiliseltä.

 Eilen kokeilin ensimmäistä kertaa Villikolla kuolaimettomia suitsia ja samalla mentiin ilman satulaa. Oli tarkoitus ottaa vähän rennompaa menoa tähän väliin ja ensi kerralla jatkeaan varmaan maastoilemalla. Ennen varsinaista liikutusta mentiin käymään ottamassa kuvia Villikosta ja Rontista. Mun kamera on mennyt rikki, joten on aika taitolaji käyttää eli tämä selittää kuvien huonon laadun. Kuvista kuitenkin kiitos Venlalle. Kentällä tehtiin Villikon kanssa maastakäsittelyä. Villikon ollessa irti harjoiteltiin ihan perinteistä seuraamista, kääntymisiä, peruutuksia ja myös Villikon jäämistä odottamaan ja käskystä tulemaan luokse, joka onnistui mukavasti. Kuolaimettomilla Villikko meni pätkittäin mukavasti ja rentona. Harjoiteltiin siirtymisiä, jotka onnistui hyvin. Laukassa Villikko meni vasempaan suuntaan tosi mukavasti ja siihen oli loppu ravien ja käyntien kautta hyvä lopettaa.

 Tänään tulee viisi kuukautta siitä, kun aloitin Villikolla. Ei todellakaan tunnu, että oltaisiin menty niin kauan. Tuntui, että oltaisiin Kaapon kanssa menty pitkään vaikka alle kolme kuukautta ehtiin sillä mennä, mutta olen tullut tulokseen, että aika tuntuu pitkältä, koska kävin Kaapolla sen verran monta kertaa viikossa ja tehtiin paljon kaikkea.

Kevättä päin kuitenkin jo mennään ja on mukava huomata, että vaikka ulkona olisi paljon pakkasta
(pitkään ollut jo -15 siihen -25) aurinko kuitenkin alkaa jo lämmittämään ja paistaa melkein joka päivä.
Säätiedotusta on mukava katsoa, kun näyttää aurinkoa moneksi päiväksi peräkkäin.

Taas vuoden verran enemmän hevosmiestaitoja.

Ennen olen kirjoittanut vuosi-postaukset "kuukausittain", mutta nyt ajattelin kokeilla uutta. Tähän vuoteen mahtui neljä hevosta ja kaikista niistä kirjoittaa oman lohkon miten vuosi meillä sujui. Loppuun mainitsen muutamia muita mukavia sekä ei niin mukavia asioita vuodesta 2017. 

Valtin kanssa aloitin maaliskuussa taas uudestaan, kun olin jäänyt totaallisen motivaationpuutteen takia tauolle marraskuussa 2016. Valtin kanssa aloitettiin normaalisti kouluilemalla ja suunnitelmana oli kesällä ottaa Valtti puoliylläpitoon. Yllätyksenä minulle kuitenkin tuli, että Valtti myytiin uuteen kotiin 7.4. Ei ehditty mennä kuin muutama kerta, mutta onneksi siinä päälle kolmen vuoden aikana ehdittiin tekemään kaikkea mukavaa. 

Pena tuli siis Valtista vaihdossa. Mentiin aluksi paljon maastossa ja juoksutettiin viikottain Penaa sekä irtohypytettiin muutamaan otteeseen. Aluksi siis kerättiin kuntoa ja kasvatettiin peruslihaksistoa näillä tavoin. Koska Pena tavallaan tuli Valtin tilalle, otin Penan puoliylläpitoon. Kesäkuussa siirryttiin totisemmin hiomaan kouluratsastusta. Penasta tuli tosi kiva kesäkuun loppuun mennessä, mutta puolessa välissä kesäkuuta sain kuulla, että Pena yritetään saada myydyksi heinä-elokuussa ja suunnitelmien mukaisesti Pena myytiin 3.8 uuteen kotiin. Penan kanssa ei hypätty kuin muutaman kerran vaikka mahdollisuuksia olisi ollut enemmänkin. Tunsin vain Penan olevan koulupuolella parempi, ainakin minun alla. Penan myötä mulla hiipui itseltä hinku päästä hyppäämään vaikka ennen olen kokenut olevani enemmän esteratsastaja.

C. Essi Honkala

Kaapoa aloin vuokraamaan jo ennen Penan lähtöä, koska osasin varautua hankkimalla uuden vuokrahevosen. Kaapon kanssa lähti menemään paljon paremmin kuin Penan ja löydettiin nopeammin se yhteinen sävel. Kaapon kanssa innostuin myös hyppäämään ja muistin kuinka mukavaa se on! Hyppyhommat aloitettiin vasta noin viikko ennen kuin Kaapo vaihto tallipaikkaa toiselle paikkakunnalle. Kaapon kanssa mukavimpia muistoja on ehdottomasti, kun innostuttiin käymään Anniinan ja Easyn kanssa ilman satulaa maastoilemassa muutamaan otteeseen! Kaapo oli tosi menevä kaveri ja tuntui hieman arvaamattomalta, mutta ensimmäisen laukan jälkeen mietin vain, että eihän tässä mitään ongelmaa ole ja kohta löydettiin itsemme laukkaamasta raviradalta. Tuon päälle 2kk aikana menin Kaapolla välillä jopa 4krt viikossa ja vuoden parasta aikaa oli ehdottomasti Kaapon kanssa touhuilu! 

Villikon kanssa aloitettiin jo syyskuussa vielä Kaapon ollessa, koska osasin taas varautua siihen, että hevonen lähtee alta. Minun ilokseni huomasin Villikossa paljon samoja piirteitä kuin Kaapossa. Marraskuu oli meidän kannalta hiljaisempi kuukausi, mutta joulukuussa taas aloiteltiin aktiivisemmin ja sillä tiellä on pysytty ja varmasti vielä pysytään! Villikon kanssa 2017 maastoiltiin ja harjoteltiin kentällä perusjuttuja. 

Koska en halua lopettaa postausta huonoihin puoliin vuodessa 2017, joten otetaan ne ensin ja sen jälkeen kivoja kokemuksia.

-Tottakai ikäviin kokemuksiin kuuluu Valtin, Penan ja Kaapon menettäminen, mutta myös taukoni aikana lähtenyt Sakke. Saken kanssa meillä on historiaa sen verran, että se on ollut minulla muutama vuosi taakseppäin puoli ylläpidossa ja menin aikalailla suurimmaksi osaksi 2015 syksyn Sakella. Koko 2015 vuonna varmaan eniten ratsastin Sakella ja tykkäsin kovasti tästä suokkipojasta, mutta oli Saken aika löytää uusi koti ja se koitti tuolloin.

-Pihkalan esteleiri missä myös heinäkuun alussa ei ollut ihan odotusten mukainen. 2016 leiri oli huomattavasti mukavempi, mutta ratsastukset kuitenkin oli 2017 vuonna onnistuneempia. 

-Vielä yhdet "suru-uutiset" tälle vuodelle on ne, että paljon minun kehityksessä mukana ollut fwb-tamma Maisa lopetettiin vanhuuden tuomien oireiden takia lokakuussa. Maisalla en niinkään hirveästi ratsastanut muuta kuin muutamalla tunnilla, mutta Maisan ja Hellun mukana pääsin moniin kisoihin ja valmennuksiin, joista mukavimpia oli ehdottomasti 2015 ja 2016 kenttikset äimärautiolla!

+ Olen tyytyväinen, että vuonna 2017 sain ratsastaa paljon hevosilla, jotka oli kokemattomempia kuin aijemmat ratsut. Näiden takia sain korjattua virheitä, jotka kokeneet hevoset piilottivat minusta. 

+ Meidän tallin järjestämät harjoitus-kenttäkisat toukokuussa oli mukavat. Itse toimin buffetissa, esterata kokeessa ratahenkilökuntana ja maasto-osuudella olin yhdellä maastoesteellä. 

+ Ensimmäinen pitempi kisareissu uuteenkaarlepyyhyn kenttäkisoihin kesäkuussa oli uusi ja mukava kokemus, koska ennen en ole ollut kuin päivän kestävillä reissuilla vaikka nekin ovat venähtäneet pitkiksi päiviksi. 

Vili odottelemassa, että pääsee esteverkkaan uudessakaarlepyyssä. 10.6.2017

+ Kesän puoliylläpito ja muutenkin kokonaisuudessaan kesä-lokakuu oli todella mukavaa aikaa. Kaikki uittoreissut Penan ja Kaapon kanssa on jäänyt mieleen. Oltiin useaan otteeseen tallilla yötä ja heinäkuussa myös huolehtimassa tallista lauantaista keskiviikkoon, joka oli ehkä kesän kohokohta. Pääsin maastoilemaan opettajani jättiläisellä, jolla kokoa on ainakin se 180cm...

+ Itse Villikko. Olen niiiiiiin tyytyväinen, että saan ratsastaa tuolla pienellä suokilla ja päästä kehittymään sen kanssa!

+ Sain paljon uusia hevoskokemuksia ja pääsin muutaman kerran ensimmäistä kertaa yli vuoteen leikkimään poniratsastajaa ja poneista tykkään!

Vuosi 2017 oli tähän mennessä ehdottomasti paras vaikka mukaan mahtuikin monia hevosen menetyksiä. Onneksi sain kuitenkin kokea niistä jokaisen! Välillä mietin, että missähän vaiheessa oltaisiin Penan kanssa nyt, jos sitä ei oltaisi myyty. Nyt on kuitenkin hyvä pohja lähteä vuoteen 2018! 

Vuoden aloitus suokki-herran kanssa

2017 oli ja meni. Elokuussa vähän jälkeen koulun alkamisen unohdin blogin kokonaan. Elokuusta
lokakuun alkuun mentiin ja tehtiin kaikkea kivaa Kaapon kanssa. Tykästyin siihen hevoseen
niin paljon etten ennen kehenkään muuhun. Kaapo vaihtoi lokakuun alussa tallipaikkaa toiselle
paikkakunnalle. Olin osannut varautua tähän, joten olin mennyt jo muutaman kerran Villikolla siinä
sivussa. Tähän väliin muutama kuva Kaapon kanssa tuolta ajalta.

   
  
  

Lokakuussa maastoiltiin Villikon kanssa ja mentiin syyslomalla ensimmäistä kertaa kentällä.
Marraskuussa kävin vain muutaman kerran Villikon luona, koska koulu ja koira vei paljon aikaa sekä
ehkä pieni motivaatio pula Kaapon jälkeen. Joulukuussa aloin käymään taas aktiivisemmin. Mentiin
joulukuussa kentällä ja myös maastossa.

Nyt vuoden vaihduttua motivaatio on taivaissa! Tänään mentiin käymään aluksi Venlan ja Rontin kanssa käymään maastossa. Tehtiin sen verran lyhyt ja helppo lenkki, että ehdittiin mennä parikymmentä minuuttia vielä kentällä. Mentiin Villikon kanssa harjotusravi harjotuksia. Kentän keskellä pituushalkaisijalla oli ravipuomit joita mentiin ja vaihdettiin aina puomien jälkeen suuntaa. Siinä ohella aina taivuttelin Veikkoa ja oli niin kivan tuntonen etten kestä! Otettiin kentällä vain muutamat laukat molempiin suuntiin ja lopuksi kevyttä ravia eteen alas ympäriinsä.

Villikko oli sen verran mukavan tuntoinen, että ensi
kerralla kyllä menen puomeja jos kenttä sen sallii.
Tältä päivältä ei ole ratsastuskuvia, mutta saatan tulevissa postauksissa julkaista GoPro materiaalia.

Kesäloma taputeltu

Kesäloma taputeltu ja huomenna tulisi palata koulunpenkille... Paras kesä vähään aikaan! Meillä on ollu Venlan ja Anniinan kanssa kyllä hauskaa. :D

Tämän päivän puomitreeni vaihtuikin parinkymmenen minuutin ilman satulaa höntsäilyyn. Kaapo sai uudet kengät jalkoihin aamulla ja tarkoituksena oli ottaa ensimmäiset puomitreenit ja askel kohti ensimmäisiä mahdollisia esteitä.  Ulos astuessa mieli kuitenkin muuttui nopeasti sortsit jalassa ilman satulaa höntsäilyyn.

Venla ja Kaapo miettimässä, että jaksaisko raahautua kentälle...

Aluksi Kaapo sai irti ravailla pitkin kenttää, jonka jälkeen hyppäsin itse selkään. Otettiin nopeasti ravia jossa tuli samat ongelmat esiin kuin viimeksi. Nimittäin jäätävä takakeno… Kai se on ihan suotavaa vielä tässä vaiheessa? Hain Kaapoa vaan ravissa ja laukassa pyöreäksi molemmissa suunnissa. Läkähdyttävän kuuma ilma ja ihanat paarmat teki asiasta vaikeampaa, jonka takia en kauaa halunnut Kaapoa kiusata. Maastossa käytiin lopuksi ottamassa ravia ja laukkaa ja tämän päivän liikutukset sai olla siinä.

Tästä alaspäin kuvat c. Venla

Ruokatauko...

Ohjat takaisin!

Nyt jo näytää paremmalta.

      Tallissa vielä pestiin Kaapo Venlan kanssa ja myös Kaapon harjat, jotka kuivuivat todella nopeasti auringon paisteessa. Ensi kerralla voitaisiin ehkä kokeilla niitä puomeja jos keli sen sallii. Onneksi tulee syksy ja alkaa viilenemään!

Vuosi sitten hieman erinäköisempi ja ponimaisempi ratsu alla. Tämäkin yllättäen Venlan ottama. ;)

Loppuun vielä maaanantailta videopostausta, kun maastoiltiin seuranamme Easy ja Anniina sekä Venla meni koulua ja hyppäsi Rontilla sekä myös videota meidän kesästä. Video tehty hieman etuajassa, joten Kaaposta ei videossa mitään materiaalia. :(